Kjerag ja pimeä metsä

Yhteen päivään mahtuu vaikka mitä. Eilen oli sellainen päivä. Kjeragilla eli kivenmurikalla käyntiin kului kuutisen tuntia tai ehkä enmmänkin, koska takaisin tulin todella hitaasti. Mieletön kiipeäminen yhden jumiin jääneen kallionpalan takia. Mutta aivan uskomattomat näkymät siinä matkalla. Lisäksi kivat T-paita -rusketusrajat tai palovammat, koska olin tajunnut rasvata vain naamaa. Luulin, että pitäisin takin päällä vaelluksen ajan mutta vuorella olikin tosi kuuma päivä. Rankkaa kallioilla kiipeily noin 1000 metrin korkeudessa. Mutta kivaa tavallaan. Reitti oli kyllä tosi vaikeakulkuinen eikä kuntoni ole talven sairastelujen jälkeen kovin hääppöinen. Matkaa tuli kaikkiaan 12km.

Kun vihdoin pääsin takaisin parkkipaikalle, lähdin jatkamaan matkaa itään. Yöpaikkaa ei meinannut löytyä, kun yksi hostel oli kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lopputuloksena soitin klo 23 noin 80 kilometrin päähän toiseen hosteliin, josta luvattiin minulle huone, vaikka saapuisin keskellä yötä. Tulipa tehtyä sitten sekin, mitä ei pitänyt, eli ajoin mustan visiirin kanssa pimeän metsän läpi Norjassa. Näin ketun ja peuran. Tietä piti välillä arvailla, mihin suuntaan kääntyy. Voisi sanoa, että kammottava kokemus. Mutta pääsin perille ja mahtavan hienoon hotellihuoneeseen ja vielä puoleen hintaan, koska kello oli jo puoli yksi yöllä. Onneksi tie Gvarvista Kongsbergiin oli jo tavallinen maantie eikä "norjalainen" tie... Osan matkasta siinä oli jopa heijastintolpat molemmin puolin.

Aamulla jatkoin matkaa jaa nyt olen Oslossa. Lisää kuvia myöhemmin tänään, nyt lähden kaupungille täältä hostelista. Ai niin, eilinen tie 45 Lysebotnista Daleniin oli mahtava ajaa. Ensin karusta vuoristomaisemasta Telemarkin alueelle, missä oli kyliä ja hiihtokeskuksia. Sitten maaseutua, peltoja ja metsää. Ja siinä kohtaa tulikin jo pimeä. Mut nyt ähden tästä liikkeelle.

Lysebotn - Basejumpers and sun

Lähdin aamulla Preikestolenilta kohti Lysevuonon perukkaa. Tarkoitus oli mennä Kjeragille, mutta opastetaulu sai minut toisiin ajatuksiin. Polun lähtöpaikalla oli pilvistä ja tuulista ja kylmä ja polvea särkee vieläkin. Joten ajoin kaikki 27 kurvia serpentiiniä alas Kotkanpesältä tänne minikylään, jossa ei ole muuta kuin laituri, hostelli, B&B ja leirintäalue ja tämä pubi, jossa olut on kallista mutta sen kanssa saa nopean wi-fin...

Pubi. Vasemmalla hostel, tuo harmaa rakennus. Taiteilijan näkemys Kjeragista pubin ovessa.

Hostelissa on maijoittuneena pari base-hyppääjää, juttelin niiden kanssa tovin. Se ruotsalainen ehti jo pyytää mua treffeillekin. Ne on menossa tänään hyppäämään tuosta suoraan yläpuolelta suunnilleen yhdeksän maissa. Melko jännittävää puuhaa. Thor, jos ymmärsin nimen oikein, on tullut Tukholmasta ja Shaun Australiasta asti. Ne lähtevät aamulla Kjeragille ja hyppäävät sieltä. Yritän ehtiä kävelemään samaa matkaa mennessä niitten kanssa. Jos vaan sää on sopiva niille. Ja minullekin, tuolla ylhäällä vuorella on kylmä ja matkaa on 6km suuntaansa. Pois pitää kävellä yksin, koska ne tietty hyppäävät sieltä alas.

Katselin kartasta reittejä ja ensi yön majapaikkaa. Vähän vaikeuksia päättää, mihin seuraavaksi. Taidan kuitenkin pysyä vuoristossa, koska vähän jäi vaivaamaan se, että en ajanutkaan sitä reittiä Jörpelandin kautta, minkä olin suunnitellut. Stavangerin olisi voinut jättää väliinkin. Melkein tekisi mieli ajaa takaisin ja kurvata sinne pohjoiseen vielä. Mutta en tiedä, riittääkö aika siihen enää. Tulisi pitkiä ajopäiviä ainakin.

Täällä pubissa soi jukeboksista jotain ikivihreitä biisejä mutta norjaksi. Mm. Hotel California. Vähän koomista ehkä. Lampaiden kellot kilkattaa tuossa aidan takana. Täällä muuten on taas lampaat aitaamatta, kun tuolla muualla ne on olleet aitauksissa.

Tuolta ylhäältä ne aikoo lähteä liitelemään... Hui.

Nyt ainakin aurinko paistaa tuohon koveraan seinämään, johon se Thor toivoikin. Kun seinä on auringon lämmittämä, siitä saa kuulemma apua liitopuvun kanssa lentämiseen. Ne on jo ehkä lähteneet tuolta hostelista. Tunnin kävelymatka tuohon kalliolle ylhäällä, joten ehkä meen tuonne hosteliin takaisin odottamaan ja tulen sitten katsomaan hypyt tähän terassille.

Hostel on ihan ok. Sain ollaa vuokraamatta lakanoita, koska sanoin, että makuupussini on ohut kesäpussi. Hostelin ei pitäisi muuten olla vielä auki, mutta tänä vuonna ovat avanneet normaalia aikaisemmin. Kaikki tiet muutenkin täällä ovat olleet jo ajokunnossa, vaikka usein osa avataan vasta kesäkuun puolivälissä.

Tuossa matkan varrella Lysebotnin tien varrella tapasin myös erään 5kk moottoripyörällä tien päällä aikovan miehen. Jäi epäselväksi, mistä hän oli kotoisin, mutta maatunnus rekkarissa oli FL. Hän oli "sohvasurffaaja", jonka tarkoitus on kiertää 27 eri maata pyörällään. Luulin ensin, että sillä oli jokin ongelma, kun se tuolla tiensivussa viittoi, ja pysähdyin. Oli niin kapea tie, ettei siitä kehdannut ajaa ohikaan. Mutta se olikin vaan morjestamassa mua, kun oli pysähtynyt valokuvaamaan. Kotkanpesän suljetulla kahvilalla vaihdettiin sitten muutama sana enemmän, ja se kehotti seuraamaan blogiaan. Täytyy katsoa tarkemmin sitten Suomessa. (kommentti: kun nyt vihdoin sain mainitun blogin auki, niin sehän oli tietenkin Liechtensteinista...)

Pari päivää on nyt ollut hieno keli, toivottavasti on myös huomenna. Kovasti haluaisin sinne Kjeragille päästä. Vähän jännittää, kuinka polvi kestää paluu matkan sieltä Kotkanpesälle. Kaipa se onnistuu. Aamupäivllä siellä on luultavasti muitakin, joten tuskin ihan yksin tarvii takaisin vaeltaa. Mutta majapaikka pitää valita vähän sen mukaan, kuinka pitkään patikointi kestää. Vuoristossa en enää aio telttailla, liian kylmä.