Lysebotn - Basejumpers and sun

Lähdin aamulla Preikestolenilta kohti Lysevuonon perukkaa. Tarkoitus oli mennä Kjeragille, mutta opastetaulu sai minut toisiin ajatuksiin. Polun lähtöpaikalla oli pilvistä ja tuulista ja kylmä ja polvea särkee vieläkin. Joten ajoin kaikki 27 kurvia serpentiiniä alas Kotkanpesältä tänne minikylään, jossa ei ole muuta kuin laituri, hostelli, B&B ja leirintäalue ja tämä pubi, jossa olut on kallista mutta sen kanssa saa nopean wi-fin...

Pubi. Vasemmalla hostel, tuo harmaa rakennus. Taiteilijan näkemys Kjeragista pubin ovessa.

Hostelissa on maijoittuneena pari base-hyppääjää, juttelin niiden kanssa tovin. Se ruotsalainen ehti jo pyytää mua treffeillekin. Ne on menossa tänään hyppäämään tuosta suoraan yläpuolelta suunnilleen yhdeksän maissa. Melko jännittävää puuhaa. Thor, jos ymmärsin nimen oikein, on tullut Tukholmasta ja Shaun Australiasta asti. Ne lähtevät aamulla Kjeragille ja hyppäävät sieltä. Yritän ehtiä kävelemään samaa matkaa mennessä niitten kanssa. Jos vaan sää on sopiva niille. Ja minullekin, tuolla ylhäällä vuorella on kylmä ja matkaa on 6km suuntaansa. Pois pitää kävellä yksin, koska ne tietty hyppäävät sieltä alas.

Katselin kartasta reittejä ja ensi yön majapaikkaa. Vähän vaikeuksia päättää, mihin seuraavaksi. Taidan kuitenkin pysyä vuoristossa, koska vähän jäi vaivaamaan se, että en ajanutkaan sitä reittiä Jörpelandin kautta, minkä olin suunnitellut. Stavangerin olisi voinut jättää väliinkin. Melkein tekisi mieli ajaa takaisin ja kurvata sinne pohjoiseen vielä. Mutta en tiedä, riittääkö aika siihen enää. Tulisi pitkiä ajopäiviä ainakin.

Täällä pubissa soi jukeboksista jotain ikivihreitä biisejä mutta norjaksi. Mm. Hotel California. Vähän koomista ehkä. Lampaiden kellot kilkattaa tuossa aidan takana. Täällä muuten on taas lampaat aitaamatta, kun tuolla muualla ne on olleet aitauksissa.

Tuolta ylhäältä ne aikoo lähteä liitelemään... Hui.

Nyt ainakin aurinko paistaa tuohon koveraan seinämään, johon se Thor toivoikin. Kun seinä on auringon lämmittämä, siitä saa kuulemma apua liitopuvun kanssa lentämiseen. Ne on jo ehkä lähteneet tuolta hostelista. Tunnin kävelymatka tuohon kalliolle ylhäällä, joten ehkä meen tuonne hosteliin takaisin odottamaan ja tulen sitten katsomaan hypyt tähän terassille.

Hostel on ihan ok. Sain ollaa vuokraamatta lakanoita, koska sanoin, että makuupussini on ohut kesäpussi. Hostelin ei pitäisi muuten olla vielä auki, mutta tänä vuonna ovat avanneet normaalia aikaisemmin. Kaikki tiet muutenkin täällä ovat olleet jo ajokunnossa, vaikka usein osa avataan vasta kesäkuun puolivälissä.

Tuossa matkan varrella Lysebotnin tien varrella tapasin myös erään 5kk moottoripyörällä tien päällä aikovan miehen. Jäi epäselväksi, mistä hän oli kotoisin, mutta maatunnus rekkarissa oli FL. Hän oli "sohvasurffaaja", jonka tarkoitus on kiertää 27 eri maata pyörällään. Luulin ensin, että sillä oli jokin ongelma, kun se tuolla tiensivussa viittoi, ja pysähdyin. Oli niin kapea tie, ettei siitä kehdannut ajaa ohikaan. Mutta se olikin vaan morjestamassa mua, kun oli pysähtynyt valokuvaamaan. Kotkanpesän suljetulla kahvilalla vaihdettiin sitten muutama sana enemmän, ja se kehotti seuraamaan blogiaan. Täytyy katsoa tarkemmin sitten Suomessa. (kommentti: kun nyt vihdoin sain mainitun blogin auki, niin sehän oli tietenkin Liechtensteinista...)

Pari päivää on nyt ollut hieno keli, toivottavasti on myös huomenna. Kovasti haluaisin sinne Kjeragille päästä. Vähän jännittää, kuinka polvi kestää paluu matkan sieltä Kotkanpesälle. Kaipa se onnistuu. Aamupäivllä siellä on luultavasti muitakin, joten tuskin ihan yksin tarvii takaisin vaeltaa. Mutta majapaikka pitää valita vähän sen mukaan, kuinka pitkään patikointi kestää. Vuoristossa en enää aio telttailla, liian kylmä.