Bergen

Päivä kului kaupunkiin tutustuen. En ajanut mopoa metriäkään, vaan kävelin ja matkustin bussilla. Ja köysiratavaunulla ja funiculairella.

Edellispäivän ajeluista tiellä 7 pitää vielä sanoa, että en oikein vieläkään pysty käsittämään, kuinka uskomattomissa maisemissa kuljin. Ja minkälaisissa paikoissa ihmiset asuvat! Uudennäköisin omakotitaloja aivan käsittämättömissä rinteissä ja vuorten juurella, aivan vesirajassa tai jopa veden päällä. Pihatie oli kapea jyrkkä polku ja autot pysäköity jonnekin kallion taskuun, johon ne juuri ja juuri mahtuu. Kaikki tiet kylissäkin näyttivät asfaltoiduilta, ilmeisesti muuten ne katoaisivat talven aikana. Kaiken kaikkiaan näkemääni voisi kuvailla vain sanalla uskomatonta. Pieni suomalainen menee kyllä aika hiljaiseksi, kun vierestä nousee pystysuora kallion seinämä jonnekin kilometrin korkeuteen ja toisella puolella vieressä on meri. Tunnelman kruunaa vastaantuleva auto, jota pitää väistää jonnekin taskuun kallionseinämässä.

Mutta eilinen eli

Päivä Bergenissä

Torstai-iltana en paljon jaksanut katsella ympärilleni, mutta kävin kuitenkin hakemassa kaupasta maitoa ja sillä reissulla huomasin, että vähän matkan päästä lähtee ylös vuorella köysirata eli cable car. Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan. Harmi vaan, että se oli mennyt kiinni klo 21. Illalla oli vielä aurinkoista, olisi varmaan ollut mukava katsella maisemia.

Päätin mennä sinne heti aamulla, kun oli luvattu kaunista säätäkin. Aamu oli kuitenkin harmaan. Menin Jinin kanssa aamupalalle, eikä pidetty mitään kiirettä. Jin halusi myös käydä vuorella, mutta hänen junansa läjti jo iltapäivällä, joten Jin lähti köysiradalle jo aikaisemmin. Minä jäin järjestelemään tavaroitani säilytyslokeroon, jotta voisin oll huoletta päivän poissa. Katselin, että melko sumuiselta vuorella näyttää. Aurinko alkoi kuitenkin paistaa, joten lähdin alas köysiradan lähtöpaikalle. Varmaankin noin 100 metriä alas tästä hostelilta, tosi jyrkkä mäki, vaikka matka oli aika pitkä.

Maisemat oli hienot, vaikka pilvet kyllä palasivat, kun olin huipulla. Sinne olisi toki voinut kiivetäkin, mutta ajattelin säästellä jalkojani kaupungilla kiertelyyn. Vuorelta katselin, että keskustaan ei olisi kovin pitkä matka kävellenkään ja se olisi lähes pelkkää alamäkeä, joten tuumasta toimeen. Ensin tietty köysirataa pitkin alas.

Etelään.

Oikaisin hautausmaan poikki. Laitan siitäkin myöhemmin tänne kuvia, nyt ei pysty, kun yhteys on niin huono. Mutta norjalaisilla on hautakivet viivasuorissa riveissä nurmikolla, vähän niin kuin amerikkalaiseen tapaan. Ja kivet on melko pieniä ja suoraviivaisia.

Kaupunkiin oli noin 4 kilometriä. Kävelyn ajan oli aurinkoista mutta enimmäkseen päivä oli pilvinen. Istuin hetken Byparkenissa ja kävin tutustumassa Kalatoriin, söin kuningasravun koiven ja pienen lohisämpylän. Kiertelin myös jonkin aikaa Bryggeriet-aluetta, jota en osaa kääntää, mutta siellä oli vanhoja rakennuksia, joissa oli pieniä taidegallerioita tai kauppoja. Mm. joulukauppa.

Byparken

Bryggen

Satama-alueelta jatkoin pikkukujia pitkin ylemmäs Flöibanen lähtöpaikkaan. En tiedä, onko kyseiselle härvelille suomenkielistä nimeä, mutta funiculaire on siis pieni kiskobussi, joka hinataan vaijerilla ylös vuorenrinnettä. Ihan yhtä ylös ei päässyt kuin köysiradalla, mutta hienot näkymät yli kaupungin kuitenkin.

Funiculaire Flöibanen

Ylhäällä alkoi väsyttää ja päätin, että on aika palata hostelille lepäämään. Kävelin vielä hetken pikkukujia puutaloalueella keskustassa, kiersin tuomikirkon ympäri ja odottelin Festplassenilla bussia. Kujista ja puutaloista jäi mieleen, että enpä niin kovin hienona enää pidä mitään Viikkaria tai Kuukkaria Porissa tai edes Vanhaa Raumaa tämän jälkeen. Bergen on ehkä kivoin kaupunki Norjassa tähän mennessä. Viihdyin tosi hyvin.

Hostelilla kirjoittelin kaikki kuitit ja kulut tänne blogiin, kunnes nettiyhteys katosi. Viime yönä myös neljän hengen huone tuli täyteen, ensin saapui norjalainen Johanna, joka tuli katsomaan opiskeluasuntoja syksyä varten. Oli päässyt opettajakorkeakouluun tms. opiskelemaan englannin ja kuvataiteen opettajaksi. Myöhemmin tuli ranskalainen Anna, joka ei paljon englantia puhunut. Keskellä yötä tupsahti vielä joku tumma tyttö, joka hyppäsi suoraan petiin laittamatta edes lakanoita ja häipyi aamulla klo 6 tavaroineen. Tapansa matkustaa kullakin.

Nyt olen lähdössä Jörpelandin suuntaan, Oddan kautta olisi tarkoitus mennä. Sää näyttää kirkastuvan. Hetki sitten vielä satoi, joten taidan laittaa sadehousut kuitenkin, kun tie on märkä.