Kjerag ja pimeä metsä

Yhteen päivään mahtuu vaikka mitä. Eilen oli sellainen päivä. Kjeragilla eli kivenmurikalla käyntiin kului kuutisen tuntia tai ehkä enmmänkin, koska takaisin tulin todella hitaasti. Mieletön kiipeäminen yhden jumiin jääneen kallionpalan takia. Mutta aivan uskomattomat näkymät siinä matkalla. Lisäksi kivat T-paita -rusketusrajat tai palovammat, koska olin tajunnut rasvata vain naamaa. Luulin, että pitäisin takin päällä vaelluksen ajan mutta vuorella olikin tosi kuuma päivä. Rankkaa kallioilla kiipeily noin 1000 metrin korkeudessa. Mutta kivaa tavallaan. Reitti oli kyllä tosi vaikeakulkuinen eikä kuntoni ole talven sairastelujen jälkeen kovin hääppöinen. Matkaa tuli kaikkiaan 12km.

Kun vihdoin pääsin takaisin parkkipaikalle, lähdin jatkamaan matkaa itään. Yöpaikkaa ei meinannut löytyä, kun yksi hostel oli kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lopputuloksena soitin klo 23 noin 80 kilometrin päähän toiseen hosteliin, josta luvattiin minulle huone, vaikka saapuisin keskellä yötä. Tulipa tehtyä sitten sekin, mitä ei pitänyt, eli ajoin mustan visiirin kanssa pimeän metsän läpi Norjassa. Näin ketun ja peuran. Tietä piti välillä arvailla, mihin suuntaan kääntyy. Voisi sanoa, että kammottava kokemus. Mutta pääsin perille ja mahtavan hienoon hotellihuoneeseen ja vielä puoleen hintaan, koska kello oli jo puoli yksi yöllä. Onneksi tie Gvarvista Kongsbergiin oli jo tavallinen maantie eikä "norjalainen" tie... Osan matkasta siinä oli jopa heijastintolpat molemmin puolin.

Aamulla jatkoin matkaa jaa nyt olen Oslossa. Lisää kuvia myöhemmin tänään, nyt lähden kaupungille täältä hostelista. Ai niin, eilinen tie 45 Lysebotnista Daleniin oli mahtava ajaa. Ensin karusta vuoristomaisemasta Telemarkin alueelle, missä oli kyliä ja hiihtokeskuksia. Sitten maaseutua, peltoja ja metsää. Ja siinä kohtaa tulikin jo pimeä. Mut nyt ähden tästä liikkeelle.

Paniikki, ahdistus ja tilanteen haltuunotto

Mopo alkoi toimia paremmin, kun sain kunnon bensaa. Ensin Statoililta 98:a ja sen jälkeen Shelliltä seuraavan tankillisen V-Poweria. Ei köhiny jälkimmäisellä kertaakaan. Tosin siinä vaiheessa tulin jo Norjan puolelle, joten ei tullu paljon yli 100km/h enää ajetuks. Mutta käynti kuulostikin paljon paremmalta. Se aiemmin mainitun pariskunnan mies tuumi siinä mc-puljun aukeamista odotellessa, että Jet myy vettä bensan seassa. Mekaanikko kävi koeajamassa ja käski jatkaa vaan matkaa, arveli, että joko huono bensa tai töhnää kaasuttimessa. Katotaan sitä sitten Suomessa myöhemmin, jos vielä temppuilee.

Tällä hetkellä hengaan Oslossa hostelin aulassa ja nautin ilmaisesta wlanista. Aivan loistava paikka tähän mennessä. Eikä oo paha hintakaan, saattaisin vaikka varata täältä paluumatkallakin paikan. Jos tuun tätä kautta. Löytäisinkin tänne jopa uudelleen.

Ei menny saapuminen ohi Oslon keskustan ihan nappiin nimittäin.

Päätin jostain ihmeen syystä posottaa suoraan E18:a enkä kääntyä tielle 22 niin kuin olin suunnitellut. Ei mennytkään metsään eikä Ring 3:lle kuten piti, vaan Centrumiin Ring 1:lle. Ja kaikkiin mahdollisiin tunneleihin ja kiemuroihin ja lopulta johonkin helkkarin mukulakivikadulle ja Filippiinien suurlähetystön eteen, kaikenmaailman hullujen skootteristien ja raitiovaunukiskojen sekaan. Lisäks nuo paikalliset ajavat tunneleissaan ja monikaistaisissa sadoissa ympyröissään aivan reikäpäisesti. Huh.

Sinne suurlähetystökadulle pääsin lopulta pysähtymään ja lukemaan karttaa. Päätin ajaa  E18 takaisin Tukholmaan päin, jotta löytäisin sen Ring 3. Päästyäni tunneleista ulos ajoin ekalle huoltsille kysymään parempaa karttaa. Kivalla myyjätytöllä ei ollu mutta se näytti omasta puhelimestaan, että takas E18 centrum mutta heti oikealle tunneliin E6 Trondheim ja tunnelissa oikealle ylös Ring 3 Trondheim, kunnes kyltti oikealle Grefsen ja siitä olikin jo opasteet perille. Niin ylös ku tietä riitti. Mut selvisin. Piti kyl alkupaniikin ja tunnelihässäkän ja kuorman pyörittelyn (mukulakivillä ja ratikkakiskojen seassa) jälkeen hetki koota itseään. Onneks mulla on lehmän hermot. Ne oli tarpeen. Ei kiva olla täysin eksyksissä suurkaupungissa. Ainakaan norsunkokoiseksi pakatulla mp:llä. Painopiste oli liian ylhäällä, pitää järkätä kamat huomenna eri tavalla. Aivan liian kiikkerä kaupunkinopeuksiin.

Jospa ens yönä sais nukutuks vähän paremmin, kun viime yö oli ihan olematon. Siihen nähden tästä päivästä selviytymisestä annan itselleni arvosanaksi 10+. Eka jäätävä tuuli Kapellskäristä lähtiessä, nimenomaan ja sanan varsinaisessa merkityksessä jäätävä,  sitten mopo sammuu 120 vauhdista motarille. Ei muuta ku pientareelle ihmettelemään. Mut se käynnisty heti uudestaan. Örebrossa rupes hyytymiset ärsyttämään ja jouduin puhumaan sekä ruotsia että englantia, mp-sanastoa ex tempore, että löysin huollon ja sain asian selväks. Siihen päälle Oslo-sekoilu. Olihan pitkä päivä. Päälle 600km ajoa. Selkä jumissa, niska jumissa, ranteet jumissa. Pieniä sateen ropsauksia tuli, mut enimmäkseen pysyin kuivana. Huomenna vähän lyhyempi ajopätkä. Muistaakseni...