Paniikki, ahdistus ja tilanteen haltuunotto

Mopo alkoi toimia paremmin, kun sain kunnon bensaa. Ensin Statoililta 98:a ja sen jälkeen Shelliltä seuraavan tankillisen V-Poweria. Ei köhiny jälkimmäisellä kertaakaan. Tosin siinä vaiheessa tulin jo Norjan puolelle, joten ei tullu paljon yli 100km/h enää ajetuks. Mutta käynti kuulostikin paljon paremmalta. Se aiemmin mainitun pariskunnan mies tuumi siinä mc-puljun aukeamista odotellessa, että Jet myy vettä bensan seassa. Mekaanikko kävi koeajamassa ja käski jatkaa vaan matkaa, arveli, että joko huono bensa tai töhnää kaasuttimessa. Katotaan sitä sitten Suomessa myöhemmin, jos vielä temppuilee.

Tällä hetkellä hengaan Oslossa hostelin aulassa ja nautin ilmaisesta wlanista. Aivan loistava paikka tähän mennessä. Eikä oo paha hintakaan, saattaisin vaikka varata täältä paluumatkallakin paikan. Jos tuun tätä kautta. Löytäisinkin tänne jopa uudelleen.

Ei menny saapuminen ohi Oslon keskustan ihan nappiin nimittäin.

Päätin jostain ihmeen syystä posottaa suoraan E18:a enkä kääntyä tielle 22 niin kuin olin suunnitellut. Ei mennytkään metsään eikä Ring 3:lle kuten piti, vaan Centrumiin Ring 1:lle. Ja kaikkiin mahdollisiin tunneleihin ja kiemuroihin ja lopulta johonkin helkkarin mukulakivikadulle ja Filippiinien suurlähetystön eteen, kaikenmaailman hullujen skootteristien ja raitiovaunukiskojen sekaan. Lisäks nuo paikalliset ajavat tunneleissaan ja monikaistaisissa sadoissa ympyröissään aivan reikäpäisesti. Huh.

Sinne suurlähetystökadulle pääsin lopulta pysähtymään ja lukemaan karttaa. Päätin ajaa  E18 takaisin Tukholmaan päin, jotta löytäisin sen Ring 3. Päästyäni tunneleista ulos ajoin ekalle huoltsille kysymään parempaa karttaa. Kivalla myyjätytöllä ei ollu mutta se näytti omasta puhelimestaan, että takas E18 centrum mutta heti oikealle tunneliin E6 Trondheim ja tunnelissa oikealle ylös Ring 3 Trondheim, kunnes kyltti oikealle Grefsen ja siitä olikin jo opasteet perille. Niin ylös ku tietä riitti. Mut selvisin. Piti kyl alkupaniikin ja tunnelihässäkän ja kuorman pyörittelyn (mukulakivillä ja ratikkakiskojen seassa) jälkeen hetki koota itseään. Onneks mulla on lehmän hermot. Ne oli tarpeen. Ei kiva olla täysin eksyksissä suurkaupungissa. Ainakaan norsunkokoiseksi pakatulla mp:llä. Painopiste oli liian ylhäällä, pitää järkätä kamat huomenna eri tavalla. Aivan liian kiikkerä kaupunkinopeuksiin.

Jospa ens yönä sais nukutuks vähän paremmin, kun viime yö oli ihan olematon. Siihen nähden tästä päivästä selviytymisestä annan itselleni arvosanaksi 10+. Eka jäätävä tuuli Kapellskäristä lähtiessä, nimenomaan ja sanan varsinaisessa merkityksessä jäätävä,  sitten mopo sammuu 120 vauhdista motarille. Ei muuta ku pientareelle ihmettelemään. Mut se käynnisty heti uudestaan. Örebrossa rupes hyytymiset ärsyttämään ja jouduin puhumaan sekä ruotsia että englantia, mp-sanastoa ex tempore, että löysin huollon ja sain asian selväks. Siihen päälle Oslo-sekoilu. Olihan pitkä päivä. Päälle 600km ajoa. Selkä jumissa, niska jumissa, ranteet jumissa. Pieniä sateen ropsauksia tuli, mut enimmäkseen pysyin kuivana. Huomenna vähän lyhyempi ajopätkä. Muistaakseni...