Telttamajoitus

Eilen ajoin vain parisataa kilometriä, koska aamu Bergenissä oli sateinen. Lähdin liikkeelle puolen päivän aikaan. Bergenistä piti ajaa ulos esikaupunkialueen läpi ja pysähdellä liikennevaloihin, nopeusrajoitus oli ensimmäisen 50 kilometrin ajan viisikymppiä, joten meni tunti ennen kuin pääsin varsinaisesti liikkeelle. Ensimmäinen lautta Hatvikista Vengjanesetiin oli sopivasti juuri laiturissa, joten ei tarvinnut odotella sitä kuin kymmenisen minuuttia.

Venjanesetistä piti ajaa melko mutkainen tie Gjermundshavniin, josta lähti lautta Årsnesiin. Norjalaiset ajoivat melkoista vauhtia kyseisen välin, annoin parille kiireisemmälle tietä, koska en olisi pystynyt ajamaan itse yhtään kovempaa, kun ei ollut hajuakaan, mitä mutkan takana tulee vastaan ja onko siellä tilaa ohittaa.

Gjermundshavnissa kävin kaupasta hakemassa vähän välipalaa ja siirryin odotteleman lautan saapumista ja lähtöä noin 45 minuutin päästä. Olisin ehkä ehtinyt aiempaankin lauttaan, mutta se olisi käynyt matkalla saaressa ja olisi kestänyt kaiken kaikkiaan yhtä kauan. Samaan lauttajonoon ajoi mukava norjalainen motoristimies, ilmeisesti aika varakas, koska kertoi, että hänellä on asunto sekä Bergenissä että Oslossa, vaikka hän oikeasti asuu Rosendalissa. Kyseli kovasti reissusta ja ihmetteli pientä pyörääni, neuvoi, mitä reitin varrella kannattaa katsoa. Ja maksoi mun lauttamatkan! Kaikki tapaamani norjalaiset ovat olleet todella mukavia.

Jatkoin matkaa tietä nro 48 pitkin kohti Oddaa. Tie oli kapea ja siihen sisältyi myös 500m yksisuuntainen liikennevalo-ohjattu tunneli. Heti tunnelin jälkeen vasemmalla oli hieno vesiputous. Ennen Oddaa piti vielä aja valtavan vuoren alta 11,5 kilometriä tunnelissa. Suoraa alamäkeä. Melko puuduttavaa.

Oddassa söin kalliin mutta hyvän pizzan, hain kaupasta aamupalaa ja ihmettelin vuoren reunalla liiteleviä liitovarjoilijoita. Ne nousivat aina uudestaan ilmaan ja palasivat välillä vuorella. Lopulta osa niistä liiteli alas asti.

Oddasta jatkoin vielä kohti Haugesundia jokivartta pitkin, todella kaunista. Tie oli päätie E134, joten se oli aika hyväkuntoinen ja kaksikaistainenkin suurimmaksi osaksi. Muutamia tunneleita ja hienoja vesiputouksia. Låtefossenilla levähdyspaikalla oli 13 tanskalaisen motoristin ryhmä. Olivat menossa Oddaan yöksi ja jatkamassa rv 7 tielle tänään. Kyselivät mistä tulen ja mihin menen, ihmettelivät, että matkustin yksin, ihmettelivät pientä pyörää, ja olinko tosiaan tullut Suomesta asti. He olivat liikkeellä isoilla matkapyörillä.

Puoli kahdeksan maissa pysähdyin Kyrpingin leirintäalueelle, joka on itse asiassa norjalaisten kesämökkikylä. Asuntovaunujen ympärille on rakennettu kiinteät terassit ja aidat. Alue on hauskan kapean mutkapätkän takana aivan meren rannassa. Ihmiset ovat mukavia mutta suihkut ja keittiö vähän karuja. Illalla en saanut suihkusta "suihkua", vaan olemattoman lurun lämmintä vettä noin 3 minuutin ajan. Nyt aamulla toimi paremmin. Teltassa oli melko kylmä aamuyöstä. Kahdeksan astetta näytti mittari. Nyt paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on nousussa. Telttani on muuten paikan ainoa, ja illalla kaikki karavaanarilapset tulivat ihmettelemään, aionko oikeasti nukkua täällä. Puhuin niille ruotsia ja hyvin ymmärrettiin toisiamme.

Äänimaailma tässä teltan ympärillä oli illalla ensin lasten mekkalaa, sitten mustarastaita, joita oli Bergenissäkin hostelin rinteessä, nyt kukkui käki, pikkulinnut visertää, varis raakkuu ja lampaiden kellot kilkattaa. Pikkuhiljaa alkaa nuo muutkin ihmiset heräillä.

Odottelen tässä hetken teltan ja muiden tavaroiden kuivumista ennen kuin lähden jatkamaan matkaa. Preikestolen olisi kohteena, jos ehdin sinne ajoissa ja ilma on näin hyvä, voisin kävellä sinne jo illalla. Sen jälkeen pitää miettiä, missä kannattaisi olla yötä. Preikestolenilla on leirintäalue, mutta jos yö on näin kylmä, ei oikein huvittaisi palella uudestaan.

Näkymä teltasta Kyrpingissä aamulla kahdeksan maissa.