lauantai 23. marraskuuta 2013
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Laiskuus
Kiva olla kotona taas. Siksi en ole vielä jaksanut laittaa kuvia enkä kirjoitella tarinaa loppuun. Enkä kirjoita vieläkään, vaikka kuvia olen jo aika paljon siirtänytkin koneelle. Mutta reissu meni loppuun asti ihan hyvin. Aika rankka oli loppurutistus läpi Ruotsin (miksi silloin aina sataa, kun tullaan Ruotsin läpi kotiinpäin?) ja laivalla Suomeen. Naantalista kotiin asti piti tietenkin edelleen sataa, kivaa laittaa parin tunnin yöunien jälkeen likomärät ajokengät jalkaan ja jatkaa vielä 130km sateessa. Onneksi ei ollut juurikaan liikennettä aamuvarhaisella.
torstai 13. kesäkuuta 2013
Kuvia
Täällä on nyt niin paljon ruuhkaa wi-fissä, ettei onnistu kuvien siirtäminen. Yritän myöhemmin uudestaan...
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Kjerag ja pimeä metsä
Yhteen päivään mahtuu vaikka mitä. Eilen oli sellainen päivä. Kjeragilla eli kivenmurikalla käyntiin kului kuutisen tuntia tai ehkä enmmänkin, koska takaisin tulin todella hitaasti. Mieletön kiipeäminen yhden jumiin jääneen kallionpalan takia. Mutta aivan uskomattomat näkymät siinä matkalla. Lisäksi kivat T-paita -rusketusrajat tai palovammat, koska olin tajunnut rasvata vain naamaa. Luulin, että pitäisin takin päällä vaelluksen ajan mutta vuorella olikin tosi kuuma päivä. Rankkaa kallioilla kiipeily noin 1000 metrin korkeudessa. Mutta kivaa tavallaan. Reitti oli kyllä tosi vaikeakulkuinen eikä kuntoni ole talven sairastelujen jälkeen kovin hääppöinen. Matkaa tuli kaikkiaan 12km.
Kun vihdoin pääsin takaisin parkkipaikalle, lähdin jatkamaan matkaa itään. Yöpaikkaa ei meinannut löytyä, kun yksi hostel oli kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lopputuloksena soitin klo 23 noin 80 kilometrin päähän toiseen hosteliin, josta luvattiin minulle huone, vaikka saapuisin keskellä yötä. Tulipa tehtyä sitten sekin, mitä ei pitänyt, eli ajoin mustan visiirin kanssa pimeän metsän läpi Norjassa. Näin ketun ja peuran. Tietä piti välillä arvailla, mihin suuntaan kääntyy. Voisi sanoa, että kammottava kokemus. Mutta pääsin perille ja mahtavan hienoon hotellihuoneeseen ja vielä puoleen hintaan, koska kello oli jo puoli yksi yöllä. Onneksi tie Gvarvista Kongsbergiin oli jo tavallinen maantie eikä "norjalainen" tie... Osan matkasta siinä oli jopa heijastintolpat molemmin puolin.
Aamulla jatkoin matkaa jaa nyt olen Oslossa. Lisää kuvia myöhemmin tänään, nyt lähden kaupungille täältä hostelista. Ai niin, eilinen tie 45 Lysebotnista Daleniin oli mahtava ajaa. Ensin karusta vuoristomaisemasta Telemarkin alueelle, missä oli kyliä ja hiihtokeskuksia. Sitten maaseutua, peltoja ja metsää. Ja siinä kohtaa tulikin jo pimeä. Mut nyt ähden tästä liikkeelle.
Kun vihdoin pääsin takaisin parkkipaikalle, lähdin jatkamaan matkaa itään. Yöpaikkaa ei meinannut löytyä, kun yksi hostel oli kartassa laitettu väärään paikkaan, joten lopputuloksena soitin klo 23 noin 80 kilometrin päähän toiseen hosteliin, josta luvattiin minulle huone, vaikka saapuisin keskellä yötä. Tulipa tehtyä sitten sekin, mitä ei pitänyt, eli ajoin mustan visiirin kanssa pimeän metsän läpi Norjassa. Näin ketun ja peuran. Tietä piti välillä arvailla, mihin suuntaan kääntyy. Voisi sanoa, että kammottava kokemus. Mutta pääsin perille ja mahtavan hienoon hotellihuoneeseen ja vielä puoleen hintaan, koska kello oli jo puoli yksi yöllä. Onneksi tie Gvarvista Kongsbergiin oli jo tavallinen maantie eikä "norjalainen" tie... Osan matkasta siinä oli jopa heijastintolpat molemmin puolin.
Aamulla jatkoin matkaa jaa nyt olen Oslossa. Lisää kuvia myöhemmin tänään, nyt lähden kaupungille täältä hostelista. Ai niin, eilinen tie 45 Lysebotnista Daleniin oli mahtava ajaa. Ensin karusta vuoristomaisemasta Telemarkin alueelle, missä oli kyliä ja hiihtokeskuksia. Sitten maaseutua, peltoja ja metsää. Ja siinä kohtaa tulikin jo pimeä. Mut nyt ähden tästä liikkeelle.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Lysebotn - Basejumpers and sun
Lähdin aamulla Preikestolenilta kohti Lysevuonon perukkaa. Tarkoitus oli mennä Kjeragille, mutta opastetaulu sai minut toisiin ajatuksiin. Polun lähtöpaikalla oli pilvistä ja tuulista ja kylmä ja polvea särkee vieläkin. Joten ajoin kaikki 27 kurvia serpentiiniä alas Kotkanpesältä tänne minikylään, jossa ei ole muuta kuin laituri, hostelli, B&B ja leirintäalue ja tämä pubi, jossa olut on kallista mutta sen kanssa saa nopean wi-fin...
Hostelissa on maijoittuneena pari base-hyppääjää, juttelin niiden kanssa tovin. Se ruotsalainen ehti jo pyytää mua treffeillekin. Ne on menossa tänään hyppäämään tuosta suoraan yläpuolelta suunnilleen yhdeksän maissa. Melko jännittävää puuhaa. Thor, jos ymmärsin nimen oikein, on tullut Tukholmasta ja Shaun Australiasta asti. Ne lähtevät aamulla Kjeragille ja hyppäävät sieltä. Yritän ehtiä kävelemään samaa matkaa mennessä niitten kanssa. Jos vaan sää on sopiva niille. Ja minullekin, tuolla ylhäällä vuorella on kylmä ja matkaa on 6km suuntaansa. Pois pitää kävellä yksin, koska ne tietty hyppäävät sieltä alas.
Katselin kartasta reittejä ja ensi yön majapaikkaa. Vähän vaikeuksia päättää, mihin seuraavaksi. Taidan kuitenkin pysyä vuoristossa, koska vähän jäi vaivaamaan se, että en ajanutkaan sitä reittiä Jörpelandin kautta, minkä olin suunnitellut. Stavangerin olisi voinut jättää väliinkin. Melkein tekisi mieli ajaa takaisin ja kurvata sinne pohjoiseen vielä. Mutta en tiedä, riittääkö aika siihen enää. Tulisi pitkiä ajopäiviä ainakin.
Täällä pubissa soi jukeboksista jotain ikivihreitä biisejä mutta norjaksi. Mm. Hotel California. Vähän koomista ehkä. Lampaiden kellot kilkattaa tuossa aidan takana. Täällä muuten on taas lampaat aitaamatta, kun tuolla muualla ne on olleet aitauksissa.
Nyt ainakin aurinko paistaa tuohon koveraan seinämään, johon se Thor toivoikin. Kun seinä on auringon lämmittämä, siitä saa kuulemma apua liitopuvun kanssa lentämiseen. Ne on jo ehkä lähteneet tuolta hostelista. Tunnin kävelymatka tuohon kalliolle ylhäällä, joten ehkä meen tuonne hosteliin takaisin odottamaan ja tulen sitten katsomaan hypyt tähän terassille.
Hostel on ihan ok. Sain ollaa vuokraamatta lakanoita, koska sanoin, että makuupussini on ohut kesäpussi. Hostelin ei pitäisi muuten olla vielä auki, mutta tänä vuonna ovat avanneet normaalia aikaisemmin. Kaikki tiet muutenkin täällä ovat olleet jo ajokunnossa, vaikka usein osa avataan vasta kesäkuun puolivälissä.
Tuossa matkan varrella Lysebotnin tien varrella tapasin myös erään 5kk moottoripyörällä tien päällä aikovan miehen. Jäi epäselväksi, mistä hän oli kotoisin, mutta maatunnus rekkarissa oli FL. Hän oli "sohvasurffaaja", jonka tarkoitus on kiertää 27 eri maata pyörällään. Luulin ensin, että sillä oli jokin ongelma, kun se tuolla tiensivussa viittoi, ja pysähdyin. Oli niin kapea tie, ettei siitä kehdannut ajaa ohikaan. Mutta se olikin vaan morjestamassa mua, kun oli pysähtynyt valokuvaamaan. Kotkanpesän suljetulla kahvilalla vaihdettiin sitten muutama sana enemmän, ja se kehotti seuraamaan blogiaan. Täytyy katsoa tarkemmin sitten Suomessa. (kommentti: kun nyt vihdoin sain mainitun blogin auki, niin sehän oli tietenkin Liechtensteinista...)
Pari päivää on nyt ollut hieno keli, toivottavasti on myös huomenna. Kovasti haluaisin sinne Kjeragille päästä. Vähän jännittää, kuinka polvi kestää paluu matkan sieltä Kotkanpesälle. Kaipa se onnistuu. Aamupäivllä siellä on luultavasti muitakin, joten tuskin ihan yksin tarvii takaisin vaeltaa. Mutta majapaikka pitää valita vähän sen mukaan, kuinka pitkään patikointi kestää. Vuoristossa en enää aio telttailla, liian kylmä.
 |
| Pubi. Vasemmalla hostel, tuo harmaa rakennus. Taiteilijan näkemys Kjeragista pubin ovessa. |
Katselin kartasta reittejä ja ensi yön majapaikkaa. Vähän vaikeuksia päättää, mihin seuraavaksi. Taidan kuitenkin pysyä vuoristossa, koska vähän jäi vaivaamaan se, että en ajanutkaan sitä reittiä Jörpelandin kautta, minkä olin suunnitellut. Stavangerin olisi voinut jättää väliinkin. Melkein tekisi mieli ajaa takaisin ja kurvata sinne pohjoiseen vielä. Mutta en tiedä, riittääkö aika siihen enää. Tulisi pitkiä ajopäiviä ainakin.
Täällä pubissa soi jukeboksista jotain ikivihreitä biisejä mutta norjaksi. Mm. Hotel California. Vähän koomista ehkä. Lampaiden kellot kilkattaa tuossa aidan takana. Täällä muuten on taas lampaat aitaamatta, kun tuolla muualla ne on olleet aitauksissa.
 |
| Tuolta ylhäältä ne aikoo lähteä liitelemään... Hui. |
Hostel on ihan ok. Sain ollaa vuokraamatta lakanoita, koska sanoin, että makuupussini on ohut kesäpussi. Hostelin ei pitäisi muuten olla vielä auki, mutta tänä vuonna ovat avanneet normaalia aikaisemmin. Kaikki tiet muutenkin täällä ovat olleet jo ajokunnossa, vaikka usein osa avataan vasta kesäkuun puolivälissä.
Tuossa matkan varrella Lysebotnin tien varrella tapasin myös erään 5kk moottoripyörällä tien päällä aikovan miehen. Jäi epäselväksi, mistä hän oli kotoisin, mutta maatunnus rekkarissa oli FL. Hän oli "sohvasurffaaja", jonka tarkoitus on kiertää 27 eri maata pyörällään. Luulin ensin, että sillä oli jokin ongelma, kun se tuolla tiensivussa viittoi, ja pysähdyin. Oli niin kapea tie, ettei siitä kehdannut ajaa ohikaan. Mutta se olikin vaan morjestamassa mua, kun oli pysähtynyt valokuvaamaan. Kotkanpesän suljetulla kahvilalla vaihdettiin sitten muutama sana enemmän, ja se kehotti seuraamaan blogiaan. Täytyy katsoa tarkemmin sitten Suomessa. (kommentti: kun nyt vihdoin sain mainitun blogin auki, niin sehän oli tietenkin Liechtensteinista...)
Pari päivää on nyt ollut hieno keli, toivottavasti on myös huomenna. Kovasti haluaisin sinne Kjeragille päästä. Vähän jännittää, kuinka polvi kestää paluu matkan sieltä Kotkanpesälle. Kaipa se onnistuu. Aamupäivllä siellä on luultavasti muitakin, joten tuskin ihan yksin tarvii takaisin vaeltaa. Mutta majapaikka pitää valita vähän sen mukaan, kuinka pitkään patikointi kestää. Vuoristossa en enää aio telttailla, liian kylmä.
Kiipeilyä
Pääsinkuin pääsinkin sinne, minne halusinkin, vaikka sunnuntaipäivä tuottikin vähän ongelmia. Ensinnäkin, kaupat ovat kiinni sunnuntaisin. Samoin turisti-infot. Ajoin eri reittiä kuin olin suunnitellut, mutta se oli vain hyvä, koska tuolla vuoristoteillä veivaaminen on aika raskasta. Niinpä tulinkin Stavangeriin isompaa rantatietä.
Itse Stavangerista ajoin vain ohi, koska koin sellaisen yllätyksen, että bensa oli loppumaisillaan. Yleensä varatankille ei tarvitse kääntää ennen 250 kilometriä, mutta nyt mopo alkoi köhiä jo 210 km kohdilla. Ilmeisesti kulutus vuoristossa on ollut aika kovaa, koska kun lopulta löysin aseman, johon korttini kelpasi, tankkiin meni yli 12 litraa ja mittarissa oli tällöin 254km. Eli melkein 5 litraa satasella, kun normaalisti menee alle neljän litran.
Tankkaus ei ollutkaan ihan helppo homma, sillä lautan jälkeen ensimmäinen bensa-asema oli Esson kylmäasema, jossa ei olisi edes ollut kuin 95 tarjolla. Olisin sitäkin ottanut, koska pelkäsin, että bensa loppuu jossain meren alittavassa(!) tunnelissa, mutta en saanut, koska automaatti ei hyväksynyt korttiani. Tästä aiheutuneessa stressitilassa käännyin bensapumppukyltin ohjaamana johonkin tietyömaalle, josta ei todellakaan bensa-asemaa löytynyt. Sen sijaan ajoin ulos tieltä soralle, onneksi kohtalaisen hiljaa, ja onneksi reippaasti kaasuttamalla pääsin takaisin asfaltille, koska nurin olisi mennyt, jos sinne hiekkaan olisi mopo pysähtynyt. Takaisin päätielle ja kohti Stavangeria vielä yhdestä meren ali syvälle sukeltavasta tunnelista läpi ja siellä olikin vihdoin Esso, jossa varmuuden vuoksi tankkasin ensin ja menin kassalle. Kortti toimi ihan normaalisti siellä, joten matka jatkui. Sen verran kuitenkin harmitti, että Stavangerin keskustaan en jaksanut ajaa.
Olin jostain lukenut, että Solan lentokentän takana on hienot dyynit ja surffiranta. Ei ihan Yyterille pärjännyt mutta ihan kiva. Siis ranta, tuulet varmaan paremmat kuin Itämerellä. Paljon oli leijasurffareita ainakin. Solasta ajoin jotain maaseututietä pois ja osuin sopivasti Preikestolen opasteiden kohdalle E39 tielle. Vielä toinen lauttamatka samalle päivälle ja pääsin sinne, mihin aamulla suunnittelinkin. Reitti oli vaan lopulta täysin eri.
Preikestolen eli saarnatuoli on jännä kieleke Lysevuonon yllä. Joku sanoi, että sinne kävelee tunnin suuntaansa, mutta sain kyllä menomatkaan kulumaan kaksi tuntia, vaikka etenin ihan kohtalaisella tahdilla. Onneksi oli aurinkoinen päivä, koska maisemat oli mielettömät. Mutta olipa aikamoinen kiipeäminenkin. Polkuhan sinne menee, mutta todella jyrkkä ja vaikeakulkuinen. Matkaa on 4,5km, mutta se tuntui paljon pidemmältä siinä maastossa.
Reunan yli piti tietysti kuikuilla, 604 metrin pudotus oli huimaava. Makasin reunalla, en uskaltanut mennä seisomaan. Istuin hetken reunalla, kun venäläinen tyttö otti kamerallani kuvan, mutta en ole tarpeeksi itsetuhoinen loikoillakseni siinä huvin vuoksi. Venäläiset olivat siinä eväsretkellä ja ottivat aurinkoa...
Takaisin kiipesin "hill"-reittiä, kun mennessä olin valinnut "cliff"-puolen, eli meni suoraan kielekkeelle jyrkempää reittiä, ja takaisin lähtiessä nousin vielä koko vuoren huipun yli. Sainkin sieltä muutamia kuvia.
Kiipeillessä tuli kova hiki. Onneksi olin suunnitellut matkani hostelin sijainnin mukaan. Nimittäin olen tässä Preikestolenin hostelissa polun lähtöpisteessä ja pääsin mukavasti suihkuun alastulon jälkeen. Huomenna saattaa vähän kinttuja särkeä, oli sen verran rankka reissu. Takaisin tullessa heti ensimmäinen jyrkempi kivikko kipeytti polveni ja välillä olikin aika tuskaa sen kanssa. Mutta tuollainen kivillä ja kallioilla kiipeily on kyllä niin mun juttu, että siitä ilosta kovemmankin kivun kestää, että saa hyppiä kiveltä toiselle, kirjaimellisesti. Otin polusta kuvia, mutta ei niistä varmaan ymmärrä, kuinka vaikeaa maasto oli. Ecco-tossuni olivat juuri sopivat kiipeilyyn, vaelluskenkä olisi ollut liian raskasntällä kelillä. Ihan loppumatkasta huomasin, että oikeaan isovarpaaseen on tulossa rakko, muuten en edes nilkkaani nyrjäyttänyt.
Tämä hostel on tosi vanha rakennus, siisti ja hienoksi laitettu. Tässä huoneessa on neljä petiä, minun lisäksi kaksi norjalaista tyttöä, polkupyöräilijöitä. Tässä rakennuksessa on muitakin, kuulostaa aivan kuin norsulauma painelisi tuolla pitkin ja poikin, kauheeta möykkää pitävät. Puhuvat ranskaa. Keittiö on tuossa seinän takana, jotain siellä kokkaavat vielä. Norjalaistytöt nukkuvat jo.
Vähän mietin, uskallanko sinne Kjeragille huomenna. Sinnekin pitäisi kävellä aika pitkä matka. Mutta Lysebotniin olen joka tapauksessa suuntaamassa. Sielläkin on hostel. Viime yö oli niin kylmä, että telttamajoitus ei oikein houkuttele.
Takaisin kiipesin "hill"-reittiä, kun mennessä olin valinnut "cliff"-puolen, eli meni suoraan kielekkeelle jyrkempää reittiä, ja takaisin lähtiessä nousin vielä koko vuoren huipun yli. Sainkin sieltä muutamia kuvia.
Kiipeillessä tuli kova hiki. Onneksi olin suunnitellut matkani hostelin sijainnin mukaan. Nimittäin olen tässä Preikestolenin hostelissa polun lähtöpisteessä ja pääsin mukavasti suihkuun alastulon jälkeen. Huomenna saattaa vähän kinttuja särkeä, oli sen verran rankka reissu. Takaisin tullessa heti ensimmäinen jyrkempi kivikko kipeytti polveni ja välillä olikin aika tuskaa sen kanssa. Mutta tuollainen kivillä ja kallioilla kiipeily on kyllä niin mun juttu, että siitä ilosta kovemmankin kivun kestää, että saa hyppiä kiveltä toiselle, kirjaimellisesti. Otin polusta kuvia, mutta ei niistä varmaan ymmärrä, kuinka vaikeaa maasto oli. Ecco-tossuni olivat juuri sopivat kiipeilyyn, vaelluskenkä olisi ollut liian raskasntällä kelillä. Ihan loppumatkasta huomasin, että oikeaan isovarpaaseen on tulossa rakko, muuten en edes nilkkaani nyrjäyttänyt.
Tämä hostel on tosi vanha rakennus, siisti ja hienoksi laitettu. Tässä huoneessa on neljä petiä, minun lisäksi kaksi norjalaista tyttöä, polkupyöräilijöitä. Tässä rakennuksessa on muitakin, kuulostaa aivan kuin norsulauma painelisi tuolla pitkin ja poikin, kauheeta möykkää pitävät. Puhuvat ranskaa. Keittiö on tuossa seinän takana, jotain siellä kokkaavat vielä. Norjalaistytöt nukkuvat jo.
Vähän mietin, uskallanko sinne Kjeragille huomenna. Sinnekin pitäisi kävellä aika pitkä matka. Mutta Lysebotniin olen joka tapauksessa suuntaamassa. Sielläkin on hostel. Viime yö oli niin kylmä, että telttamajoitus ei oikein houkuttele.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Telttamajoitus
Eilen ajoin vain parisataa kilometriä, koska aamu Bergenissä oli sateinen. Lähdin liikkeelle puolen päivän aikaan. Bergenistä piti ajaa ulos esikaupunkialueen läpi ja pysähdellä liikennevaloihin, nopeusrajoitus oli ensimmäisen 50 kilometrin ajan viisikymppiä, joten meni tunti ennen kuin pääsin varsinaisesti liikkeelle. Ensimmäinen lautta Hatvikista Vengjanesetiin oli sopivasti juuri laiturissa, joten ei tarvinnut odotella sitä kuin kymmenisen minuuttia.
Venjanesetistä piti ajaa melko mutkainen tie Gjermundshavniin, josta lähti lautta Årsnesiin. Norjalaiset ajoivat melkoista vauhtia kyseisen välin, annoin parille kiireisemmälle tietä, koska en olisi pystynyt ajamaan itse yhtään kovempaa, kun ei ollut hajuakaan, mitä mutkan takana tulee vastaan ja onko siellä tilaa ohittaa.
Gjermundshavnissa kävin kaupasta hakemassa vähän välipalaa ja siirryin odotteleman lautan saapumista ja lähtöä noin 45 minuutin päästä. Olisin ehkä ehtinyt aiempaankin lauttaan, mutta se olisi käynyt matkalla saaressa ja olisi kestänyt kaiken kaikkiaan yhtä kauan. Samaan lauttajonoon ajoi mukava norjalainen motoristimies, ilmeisesti aika varakas, koska kertoi, että hänellä on asunto sekä Bergenissä että Oslossa, vaikka hän oikeasti asuu Rosendalissa. Kyseli kovasti reissusta ja ihmetteli pientä pyörääni, neuvoi, mitä reitin varrella kannattaa katsoa. Ja maksoi mun lauttamatkan! Kaikki tapaamani norjalaiset ovat olleet todella mukavia.
Jatkoin matkaa tietä nro 48 pitkin kohti Oddaa. Tie oli kapea ja siihen sisältyi myös 500m yksisuuntainen liikennevalo-ohjattu tunneli. Heti tunnelin jälkeen vasemmalla oli hieno vesiputous. Ennen Oddaa piti vielä aja valtavan vuoren alta 11,5 kilometriä tunnelissa. Suoraa alamäkeä. Melko puuduttavaa.
Oddassa söin kalliin mutta hyvän pizzan, hain kaupasta aamupalaa ja ihmettelin vuoren reunalla liiteleviä liitovarjoilijoita. Ne nousivat aina uudestaan ilmaan ja palasivat välillä vuorella. Lopulta osa niistä liiteli alas asti.
Oddasta jatkoin vielä kohti Haugesundia jokivartta pitkin, todella kaunista. Tie oli päätie E134, joten se oli aika hyväkuntoinen ja kaksikaistainenkin suurimmaksi osaksi. Muutamia tunneleita ja hienoja vesiputouksia. Låtefossenilla levähdyspaikalla oli 13 tanskalaisen motoristin ryhmä. Olivat menossa Oddaan yöksi ja jatkamassa rv 7 tielle tänään. Kyselivät mistä tulen ja mihin menen, ihmettelivät, että matkustin yksin, ihmettelivät pientä pyörää, ja olinko tosiaan tullut Suomesta asti. He olivat liikkeellä isoilla matkapyörillä.
Puoli kahdeksan maissa pysähdyin Kyrpingin leirintäalueelle, joka on itse asiassa norjalaisten kesämökkikylä. Asuntovaunujen ympärille on rakennettu kiinteät terassit ja aidat. Alue on hauskan kapean mutkapätkän takana aivan meren rannassa. Ihmiset ovat mukavia mutta suihkut ja keittiö vähän karuja. Illalla en saanut suihkusta "suihkua", vaan olemattoman lurun lämmintä vettä noin 3 minuutin ajan. Nyt aamulla toimi paremmin. Teltassa oli melko kylmä aamuyöstä. Kahdeksan astetta näytti mittari. Nyt paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on nousussa. Telttani on muuten paikan ainoa, ja illalla kaikki karavaanarilapset tulivat ihmettelemään, aionko oikeasti nukkua täällä. Puhuin niille ruotsia ja hyvin ymmärrettiin toisiamme.
Äänimaailma tässä teltan ympärillä oli illalla ensin lasten mekkalaa, sitten mustarastaita, joita oli Bergenissäkin hostelin rinteessä, nyt kukkui käki, pikkulinnut visertää, varis raakkuu ja lampaiden kellot kilkattaa. Pikkuhiljaa alkaa nuo muutkin ihmiset heräillä.
Odottelen tässä hetken teltan ja muiden tavaroiden kuivumista ennen kuin lähden jatkamaan matkaa. Preikestolen olisi kohteena, jos ehdin sinne ajoissa ja ilma on näin hyvä, voisin kävellä sinne jo illalla. Sen jälkeen pitää miettiä, missä kannattaisi olla yötä. Preikestolenilla on leirintäalue, mutta jos yö on näin kylmä, ei oikein huvittaisi palella uudestaan.
Venjanesetistä piti ajaa melko mutkainen tie Gjermundshavniin, josta lähti lautta Årsnesiin. Norjalaiset ajoivat melkoista vauhtia kyseisen välin, annoin parille kiireisemmälle tietä, koska en olisi pystynyt ajamaan itse yhtään kovempaa, kun ei ollut hajuakaan, mitä mutkan takana tulee vastaan ja onko siellä tilaa ohittaa.
Gjermundshavnissa kävin kaupasta hakemassa vähän välipalaa ja siirryin odotteleman lautan saapumista ja lähtöä noin 45 minuutin päästä. Olisin ehkä ehtinyt aiempaankin lauttaan, mutta se olisi käynyt matkalla saaressa ja olisi kestänyt kaiken kaikkiaan yhtä kauan. Samaan lauttajonoon ajoi mukava norjalainen motoristimies, ilmeisesti aika varakas, koska kertoi, että hänellä on asunto sekä Bergenissä että Oslossa, vaikka hän oikeasti asuu Rosendalissa. Kyseli kovasti reissusta ja ihmetteli pientä pyörääni, neuvoi, mitä reitin varrella kannattaa katsoa. Ja maksoi mun lauttamatkan! Kaikki tapaamani norjalaiset ovat olleet todella mukavia.
Jatkoin matkaa tietä nro 48 pitkin kohti Oddaa. Tie oli kapea ja siihen sisältyi myös 500m yksisuuntainen liikennevalo-ohjattu tunneli. Heti tunnelin jälkeen vasemmalla oli hieno vesiputous. Ennen Oddaa piti vielä aja valtavan vuoren alta 11,5 kilometriä tunnelissa. Suoraa alamäkeä. Melko puuduttavaa.
Oddassa söin kalliin mutta hyvän pizzan, hain kaupasta aamupalaa ja ihmettelin vuoren reunalla liiteleviä liitovarjoilijoita. Ne nousivat aina uudestaan ilmaan ja palasivat välillä vuorella. Lopulta osa niistä liiteli alas asti.
Oddasta jatkoin vielä kohti Haugesundia jokivartta pitkin, todella kaunista. Tie oli päätie E134, joten se oli aika hyväkuntoinen ja kaksikaistainenkin suurimmaksi osaksi. Muutamia tunneleita ja hienoja vesiputouksia. Låtefossenilla levähdyspaikalla oli 13 tanskalaisen motoristin ryhmä. Olivat menossa Oddaan yöksi ja jatkamassa rv 7 tielle tänään. Kyselivät mistä tulen ja mihin menen, ihmettelivät, että matkustin yksin, ihmettelivät pientä pyörää, ja olinko tosiaan tullut Suomesta asti. He olivat liikkeellä isoilla matkapyörillä.
Puoli kahdeksan maissa pysähdyin Kyrpingin leirintäalueelle, joka on itse asiassa norjalaisten kesämökkikylä. Asuntovaunujen ympärille on rakennettu kiinteät terassit ja aidat. Alue on hauskan kapean mutkapätkän takana aivan meren rannassa. Ihmiset ovat mukavia mutta suihkut ja keittiö vähän karuja. Illalla en saanut suihkusta "suihkua", vaan olemattoman lurun lämmintä vettä noin 3 minuutin ajan. Nyt aamulla toimi paremmin. Teltassa oli melko kylmä aamuyöstä. Kahdeksan astetta näytti mittari. Nyt paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on nousussa. Telttani on muuten paikan ainoa, ja illalla kaikki karavaanarilapset tulivat ihmettelemään, aionko oikeasti nukkua täällä. Puhuin niille ruotsia ja hyvin ymmärrettiin toisiamme.
Äänimaailma tässä teltan ympärillä oli illalla ensin lasten mekkalaa, sitten mustarastaita, joita oli Bergenissäkin hostelin rinteessä, nyt kukkui käki, pikkulinnut visertää, varis raakkuu ja lampaiden kellot kilkattaa. Pikkuhiljaa alkaa nuo muutkin ihmiset heräillä.
Odottelen tässä hetken teltan ja muiden tavaroiden kuivumista ennen kuin lähden jatkamaan matkaa. Preikestolen olisi kohteena, jos ehdin sinne ajoissa ja ilma on näin hyvä, voisin kävellä sinne jo illalla. Sen jälkeen pitää miettiä, missä kannattaisi olla yötä. Preikestolenilla on leirintäalue, mutta jos yö on näin kylmä, ei oikein huvittaisi palella uudestaan.
 |
| Näkymä teltasta Kyrpingissä aamulla kahdeksan maissa. |
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Bergen
Päivä kului kaupunkiin tutustuen. En ajanut mopoa metriäkään, vaan kävelin ja matkustin bussilla. Ja köysiratavaunulla ja funiculairella.
Edellispäivän ajeluista tiellä 7 pitää vielä sanoa, että en oikein vieläkään pysty käsittämään, kuinka uskomattomissa maisemissa kuljin. Ja minkälaisissa paikoissa ihmiset asuvat! Uudennäköisin omakotitaloja aivan käsittämättömissä rinteissä ja vuorten juurella, aivan vesirajassa tai jopa veden päällä. Pihatie oli kapea jyrkkä polku ja autot pysäköity jonnekin kallion taskuun, johon ne juuri ja juuri mahtuu. Kaikki tiet kylissäkin näyttivät asfaltoiduilta, ilmeisesti muuten ne katoaisivat talven aikana. Kaiken kaikkiaan näkemääni voisi kuvailla vain sanalla uskomatonta. Pieni suomalainen menee kyllä aika hiljaiseksi, kun vierestä nousee pystysuora kallion seinämä jonnekin kilometrin korkeuteen ja toisella puolella vieressä on meri. Tunnelman kruunaa vastaantuleva auto, jota pitää väistää jonnekin taskuun kallionseinämässä.
Mutta eilinen eli
Edellispäivän ajeluista tiellä 7 pitää vielä sanoa, että en oikein vieläkään pysty käsittämään, kuinka uskomattomissa maisemissa kuljin. Ja minkälaisissa paikoissa ihmiset asuvat! Uudennäköisin omakotitaloja aivan käsittämättömissä rinteissä ja vuorten juurella, aivan vesirajassa tai jopa veden päällä. Pihatie oli kapea jyrkkä polku ja autot pysäköity jonnekin kallion taskuun, johon ne juuri ja juuri mahtuu. Kaikki tiet kylissäkin näyttivät asfaltoiduilta, ilmeisesti muuten ne katoaisivat talven aikana. Kaiken kaikkiaan näkemääni voisi kuvailla vain sanalla uskomatonta. Pieni suomalainen menee kyllä aika hiljaiseksi, kun vierestä nousee pystysuora kallion seinämä jonnekin kilometrin korkeuteen ja toisella puolella vieressä on meri. Tunnelman kruunaa vastaantuleva auto, jota pitää väistää jonnekin taskuun kallionseinämässä.
Mutta eilinen eli
Päivä Bergenissä
Torstai-iltana en paljon jaksanut katsella ympärilleni, mutta kävin kuitenkin hakemassa kaupasta maitoa ja sillä reissulla huomasin, että vähän matkan päästä lähtee ylös vuorella köysirata eli cable car. Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan. Harmi vaan, että se oli mennyt kiinni klo 21. Illalla oli vielä aurinkoista, olisi varmaan ollut mukava katsella maisemia.
Päätin mennä sinne heti aamulla, kun oli luvattu kaunista säätäkin. Aamu oli kuitenkin harmaan. Menin Jinin kanssa aamupalalle, eikä pidetty mitään kiirettä. Jin halusi myös käydä vuorella, mutta hänen junansa läjti jo iltapäivällä, joten Jin lähti köysiradalle jo aikaisemmin. Minä jäin järjestelemään tavaroitani säilytyslokeroon, jotta voisin oll huoletta päivän poissa. Katselin, että melko sumuiselta vuorella näyttää. Aurinko alkoi kuitenkin paistaa, joten lähdin alas köysiradan lähtöpaikalle. Varmaankin noin 100 metriä alas tästä hostelilta, tosi jyrkkä mäki, vaikka matka oli aika pitkä.
 |
Maisemat oli hienot, vaikka pilvet kyllä palasivat, kun olin huipulla. Sinne olisi toki voinut kiivetäkin, mutta ajattelin säästellä jalkojani kaupungilla kiertelyyn. Vuorelta katselin, että keskustaan ei olisi kovin pitkä matka kävellenkään ja se olisi lähes pelkkää alamäkeä, joten tuumasta toimeen. Ensin tietty köysirataa pitkin alas.
 |
| Etelään. |
Oikaisin hautausmaan poikki. Laitan siitäkin myöhemmin tänne kuvia, nyt ei pysty, kun yhteys on niin huono. Mutta norjalaisilla on hautakivet viivasuorissa riveissä nurmikolla, vähän niin kuin amerikkalaiseen tapaan. Ja kivet on melko pieniä ja suoraviivaisia.
Kaupunkiin oli noin 4 kilometriä. Kävelyn ajan oli aurinkoista mutta enimmäkseen päivä oli pilvinen. Istuin hetken Byparkenissa ja kävin tutustumassa Kalatoriin, söin kuningasravun koiven ja pienen lohisämpylän. Kiertelin myös jonkin aikaa Bryggeriet-aluetta, jota en osaa kääntää, mutta siellä oli vanhoja rakennuksia, joissa oli pieniä taidegallerioita tai kauppoja. Mm. joulukauppa.
Satama-alueelta jatkoin pikkukujia pitkin ylemmäs Flöibanen lähtöpaikkaan. En tiedä, onko kyseiselle härvelille suomenkielistä nimeä, mutta funiculaire on siis pieni kiskobussi, joka hinataan vaijerilla ylös vuorenrinnettä. Ihan yhtä ylös ei päässyt kuin köysiradalla, mutta hienot näkymät yli kaupungin kuitenkin.
 |
| Byparken |
 |
| Bryggen |
Satama-alueelta jatkoin pikkukujia pitkin ylemmäs Flöibanen lähtöpaikkaan. En tiedä, onko kyseiselle härvelille suomenkielistä nimeä, mutta funiculaire on siis pieni kiskobussi, joka hinataan vaijerilla ylös vuorenrinnettä. Ihan yhtä ylös ei päässyt kuin köysiradalla, mutta hienot näkymät yli kaupungin kuitenkin.
 |
| Funiculaire Flöibanen |
Ylhäällä alkoi väsyttää ja päätin, että on aika palata hostelille lepäämään. Kävelin vielä hetken pikkukujia puutaloalueella keskustassa, kiersin tuomikirkon ympäri ja odottelin Festplassenilla bussia. Kujista ja puutaloista jäi mieleen, että enpä niin kovin hienona enää pidä mitään Viikkaria tai Kuukkaria Porissa tai edes Vanhaa Raumaa tämän jälkeen. Bergen on ehkä kivoin kaupunki Norjassa tähän mennessä. Viihdyin tosi hyvin.
Hostelilla kirjoittelin kaikki kuitit ja kulut tänne blogiin, kunnes nettiyhteys katosi. Viime yönä myös neljän hengen huone tuli täyteen, ensin saapui norjalainen Johanna, joka tuli katsomaan opiskeluasuntoja syksyä varten. Oli päässyt opettajakorkeakouluun tms. opiskelemaan englannin ja kuvataiteen opettajaksi. Myöhemmin tuli ranskalainen Anna, joka ei paljon englantia puhunut. Keskellä yötä tupsahti vielä joku tumma tyttö, joka hyppäsi suoraan petiin laittamatta edes lakanoita ja häipyi aamulla klo 6 tavaroineen. Tapansa matkustaa kullakin.
Nyt olen lähdössä Jörpelandin suuntaan, Oddan kautta olisi tarkoitus mennä. Sää näyttää kirkastuvan. Hetki sitten vielä satoi, joten taidan laittaa sadehousut kuitenkin, kun tie on märkä.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Rv 7 Geilo - Bergen
Tänään ajoin ehkä tähän astisista etapeista fyysisesti rankimman ajosuorituksen. Ensin Hardangerviddan yli n. 1500 metrin korkeudessa jäätikköä ihaillen. Tien varressa oli lunta molemmin puolin, vesistöt oli jäässä. Nousu kesti pitkään ja lämpötila laski lähelle nollaa. Mulla oli ajopuvun alla vuorit tietenkin mutta niiden lisäksi pitkähihainen paita, fleecejakku ja softshelltakki. Housujen päälle kiskaisin vielä sadehousut, koska vähän väliä ripotteli vettäkin. Kolmisormisadehanskat oli myös käytössä. Silti oli kylmä.
Hardangerviddalta tie laskeutui aika nopeasti. Loivemman laskuosuuden jälkeen pysähdyin paikkaan nimeltä Vöringfossen (Vöringsfossen toisissa kartoissa). Aivan mieletön kanjoni, johon laski useita vesiputouksia. Pudotusta näköalapaikalta oli 300m suoraan alas, ja korkein vesiputous oli 182m. Aurinko alkoi juuri paistaa, kun pääsin kameran ja kännykän kanssa tasanteelle, mutta kun lähdin hakemaan tätä tablettia, että saisin tänne kans kuvia, sää muuttui minuutissa taas sateiseksi. Norjassa on aika paikallisia nää sääilmiöt, se tuli taas tänäänkin huomatuksi.
Vöringfossenilta tie lähti jyrkästi laskeutumaan ja sukelsi vuoren sisään spiraalina alas. Aika hankala oli aluks ajaa, kun mustan visiirin kanssa tuppas olemaan vähän pimiää. Osa tunneleista on hyvin valaistuja, mutta osa on niin hämäriä, että jouduin ajamaan visiiri auki. Silmät sikkaralla toivoin, ettei vastaan tulevat rekat heittäis kauheesti roskia tai pölyä naamaan.
Hardangervuonon rannalta piti päästä sille toiselle rannalle, ja koska vuonon ylittävä siltä valmistuu vasta elokuussa 2013, piti mennä lautalla Brimnesistä Bruravikiin. Maksoi muistaakseni 56 NOK, täytyy tarkistaa kuitista. Just ehdin ajaa lauttaan, se tais lähteä liikkeelle jo ennen kuin sain sivutuen alas.
Vuonon toisella rannalla valitsin maisemareitin sijaan suoremman vaihtoehdon, johon sisältyi yli 7,5 kilometrin suora alamäkitunneli. Ei kovin jyrkkä, ihan hyvin valaistu mutta todella tylsä. Olis voinu vaan mennä maisematiwn kautta. Tunnelin jälkeen alkoi ajotaitoja ja reagointikykyä vaativa osuus.
To be continued...
Jatko kirjoitettu 7.6. perjantaina:
Rv 7 kulkee aivan Hardangervuonon reunaa pitkin. Se on paikoin todella kapea, pyörätiet Suomessa ovat leveämpiä. Ohituskohtia kyllä löytyy, mutta välillä oli melko jännittäviä hetkiä, kun mutkan takaa tuli vastaan rekka hyvää vauhtia, eikä siinä aina olisi ollut tilaa, ainakaan, jos pyörä oli vähänkin kallellaan. Piti siis ajaa hitaasti ja katsoa tarkkaan tietä, joten upeaa vuonomaisemaa ei oikein ehtinyt ihailla.
Vähän väliä ropsahteli lyhyitä sadekuuroja niskaan, mutta olin luopunut sadehousuista heti alas vuonon rantaan päästyäni, enkä niitä viitsinyt enää uudestaan laittaa. Eipä tarvinnutkaan. Hidas ajaminen ja mutkien veivaaminen sekä vastaantulijoiden väistely väsytti ja nälkäkin oli. Ensimmäinen vähän isommalta näyttävä kylä oli Öystene tai jotain sinnepäin, mutta sieltä ei löytynyt mitään sopivaa ruokapaikkaa, vain hieno hotellin ravintola, johon en todellakaan kehdannut ajopuvussa mennä. Statoilin myyjäpoika käski ajaa 10km eteenpäin Nordheimsundiin, joka olikin oikein kiva pikkukaupunki. Turisti-infosta suositeltiin pizzeria La Fiestaa, joka oli satamassa. Pizza oli niin hyvää, että pyysin loput mukaan iltapalaksi. Pizzan hinta euroissa huiteli kuitenkin yli 15 euron, joten ei ollut varsinaisesti halpaa.
Nordheimsundissa on Norjan kauneimmaksi kehuttu vesiputous Steindalsfossen, jonka takaa pääsee kävelemään. Pitihän siellä käydä. Kuviakin toki olisi, mutta voin lisätä niitä vasta myöhemmin.
Steindalsfossenilta tie jatkui mukavan mutkaisena kohti Bergeniä. Muistaakseni koko loppumatkan ajan oli jopa omat kaistat molempiin suuntiin. Aika monta tunnelia siihenkin lyhyeen väliin mahtui. Tunneleissa ajaminen oli aluksi hyvin outoa. Katsetta ei osaa kohdistaa mihinkään, eikä oikein hahmota, kuinka paljon pitää kallistaa kurveissa, että koko paketti pysyy oman kaistan puolella. Mutta yhtäkkiä sitä vaan huomaa tottuneensa eikä vauhti enää huimaa. Viimeiset rv 7:n tunnelit oli kaksipyöräiselle melko haasteellisia päällystekorjausten takia. Mustan visiirin kanssa tien pintaa ei nähnyt, joten renkaiden kuluttamiin uriin tehtyjen paikkausten vähän terävämmät reunat olivat ikäviä ylläreitä, kun kaarteessa mopo keinahtikin välillä pystyyn kesken kallistuksen. Eikä siellä tunnelissa kovin paljon ollut tilaa korjailla.
Rv 7 loppui E39:n risteykseen. Käännyin etelään kohti Stavangeria. Tie kulki pikkukylien läpi, joista Lonessa pysähdyin Shellille tankkaamaan. Kilometrejä Geilosta Bergeniin tuli alle 300, mutta matkaan pysähdyksineen kului koko päivä. Tällä kertaa päätin olla eksymättä ja yritin opiskella kartasta etukäteen, mihin oikeastaan olen menossa. Hostelin nimeä en saanut mistään esille, mutta kadunnimi luki Googlemapsin tulosteessa: Johan Blytts v. 30 ja kaupunginosaksi päättelin Landås, joka luki kutakuinkin lähellä päätepistettä. Muuten kartasta ei ollut paljon apua. Muistin myös, että pitää löytää tie 585 kohti keskustaa. Uskomattomalla tuurilla ajoin näillä suoraan hostelin parkkipaikalle, ensin löysin tien 585, huomasin Landås-kyltin ja seurasin sitä rinnettä ylös asti. Vasta parinkymmenen tiukan käännöksen jälkeen huomasin "puu ja mökki" -kyltit, mutta en tajunnut, että se tarkoittaa hostelia. Luulin, että päätyisin johonkin leirintäalueelle, josta voisin kysyä, missä hostel on. Mutta löysinkin itseni hostelin parkkipaikalta.
Bergen hostel Montana sijaitsee ylhäällä rinteessä, kuten Rönningen Oslossa. Hienot näkymät tuosta takapihalta. Respassa oli töissä suomalainen Satu, joka suositteli jäämään päiväkai kaupunkiin. Päätinkin varata heti toisenkin yön punkan. Neljän hengen huoneessa oli viime yönä kaverina vain kiinalainen Jin, opiskelija, joka oli lähtenyt Hollannista tänne lomalle. Jin oli tullut myös Oslosta, mutta junalla ja risteilyllä, ja jatkoi matkaa tänään junalla takaisin Osloon ja edelleen Tukholmaan.
Hardangerviddalta tie laskeutui aika nopeasti. Loivemman laskuosuuden jälkeen pysähdyin paikkaan nimeltä Vöringfossen (Vöringsfossen toisissa kartoissa). Aivan mieletön kanjoni, johon laski useita vesiputouksia. Pudotusta näköalapaikalta oli 300m suoraan alas, ja korkein vesiputous oli 182m. Aurinko alkoi juuri paistaa, kun pääsin kameran ja kännykän kanssa tasanteelle, mutta kun lähdin hakemaan tätä tablettia, että saisin tänne kans kuvia, sää muuttui minuutissa taas sateiseksi. Norjassa on aika paikallisia nää sääilmiöt, se tuli taas tänäänkin huomatuksi.
 |
| Vöringfossen |
Hardangervuonon rannalta piti päästä sille toiselle rannalle, ja koska vuonon ylittävä siltä valmistuu vasta elokuussa 2013, piti mennä lautalla Brimnesistä Bruravikiin. Maksoi muistaakseni 56 NOK, täytyy tarkistaa kuitista. Just ehdin ajaa lauttaan, se tais lähteä liikkeelle jo ennen kuin sain sivutuen alas.
Vuonon toisella rannalla valitsin maisemareitin sijaan suoremman vaihtoehdon, johon sisältyi yli 7,5 kilometrin suora alamäkitunneli. Ei kovin jyrkkä, ihan hyvin valaistu mutta todella tylsä. Olis voinu vaan mennä maisematiwn kautta. Tunnelin jälkeen alkoi ajotaitoja ja reagointikykyä vaativa osuus.
To be continued...
Jatko kirjoitettu 7.6. perjantaina:
Rv 7 kulkee aivan Hardangervuonon reunaa pitkin. Se on paikoin todella kapea, pyörätiet Suomessa ovat leveämpiä. Ohituskohtia kyllä löytyy, mutta välillä oli melko jännittäviä hetkiä, kun mutkan takaa tuli vastaan rekka hyvää vauhtia, eikä siinä aina olisi ollut tilaa, ainakaan, jos pyörä oli vähänkin kallellaan. Piti siis ajaa hitaasti ja katsoa tarkkaan tietä, joten upeaa vuonomaisemaa ei oikein ehtinyt ihailla.
Vähän väliä ropsahteli lyhyitä sadekuuroja niskaan, mutta olin luopunut sadehousuista heti alas vuonon rantaan päästyäni, enkä niitä viitsinyt enää uudestaan laittaa. Eipä tarvinnutkaan. Hidas ajaminen ja mutkien veivaaminen sekä vastaantulijoiden väistely väsytti ja nälkäkin oli. Ensimmäinen vähän isommalta näyttävä kylä oli Öystene tai jotain sinnepäin, mutta sieltä ei löytynyt mitään sopivaa ruokapaikkaa, vain hieno hotellin ravintola, johon en todellakaan kehdannut ajopuvussa mennä. Statoilin myyjäpoika käski ajaa 10km eteenpäin Nordheimsundiin, joka olikin oikein kiva pikkukaupunki. Turisti-infosta suositeltiin pizzeria La Fiestaa, joka oli satamassa. Pizza oli niin hyvää, että pyysin loput mukaan iltapalaksi. Pizzan hinta euroissa huiteli kuitenkin yli 15 euron, joten ei ollut varsinaisesti halpaa.
Nordheimsundissa on Norjan kauneimmaksi kehuttu vesiputous Steindalsfossen, jonka takaa pääsee kävelemään. Pitihän siellä käydä. Kuviakin toki olisi, mutta voin lisätä niitä vasta myöhemmin.
Steindalsfossenilta tie jatkui mukavan mutkaisena kohti Bergeniä. Muistaakseni koko loppumatkan ajan oli jopa omat kaistat molempiin suuntiin. Aika monta tunnelia siihenkin lyhyeen väliin mahtui. Tunneleissa ajaminen oli aluksi hyvin outoa. Katsetta ei osaa kohdistaa mihinkään, eikä oikein hahmota, kuinka paljon pitää kallistaa kurveissa, että koko paketti pysyy oman kaistan puolella. Mutta yhtäkkiä sitä vaan huomaa tottuneensa eikä vauhti enää huimaa. Viimeiset rv 7:n tunnelit oli kaksipyöräiselle melko haasteellisia päällystekorjausten takia. Mustan visiirin kanssa tien pintaa ei nähnyt, joten renkaiden kuluttamiin uriin tehtyjen paikkausten vähän terävämmät reunat olivat ikäviä ylläreitä, kun kaarteessa mopo keinahtikin välillä pystyyn kesken kallistuksen. Eikä siellä tunnelissa kovin paljon ollut tilaa korjailla.
Rv 7 loppui E39:n risteykseen. Käännyin etelään kohti Stavangeria. Tie kulki pikkukylien läpi, joista Lonessa pysähdyin Shellille tankkaamaan. Kilometrejä Geilosta Bergeniin tuli alle 300, mutta matkaan pysähdyksineen kului koko päivä. Tällä kertaa päätin olla eksymättä ja yritin opiskella kartasta etukäteen, mihin oikeastaan olen menossa. Hostelin nimeä en saanut mistään esille, mutta kadunnimi luki Googlemapsin tulosteessa: Johan Blytts v. 30 ja kaupunginosaksi päättelin Landås, joka luki kutakuinkin lähellä päätepistettä. Muuten kartasta ei ollut paljon apua. Muistin myös, että pitää löytää tie 585 kohti keskustaa. Uskomattomalla tuurilla ajoin näillä suoraan hostelin parkkipaikalle, ensin löysin tien 585, huomasin Landås-kyltin ja seurasin sitä rinnettä ylös asti. Vasta parinkymmenen tiukan käännöksen jälkeen huomasin "puu ja mökki" -kyltit, mutta en tajunnut, että se tarkoittaa hostelia. Luulin, että päätyisin johonkin leirintäalueelle, josta voisin kysyä, missä hostel on. Mutta löysinkin itseni hostelin parkkipaikalta.
Bergen hostel Montana sijaitsee ylhäällä rinteessä, kuten Rönningen Oslossa. Hienot näkymät tuosta takapihalta. Respassa oli töissä suomalainen Satu, joka suositteli jäämään päiväkai kaupunkiin. Päätinkin varata heti toisenkin yön punkan. Neljän hengen huoneessa oli viime yönä kaverina vain kiinalainen Jin, opiskelija, joka oli lähtenyt Hollannista tänne lomalle. Jin oli tullut myös Oslosta, mutta junalla ja risteilyllä, ja jatkoi matkaa tänään junalla takaisin Osloon ja edelleen Tukholmaan.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
'Geilo' sanotaan "Jailu" tai sinnepäin
Tämän päivän ajomatka oli Oslosta Geiloon, jonka ääntämisen opetti kiva respapoika tuolla edellisessä hostelissa. Edellinen hostel oli myös oikeasti hostel, tämä nykyinen on mökkikylä, josta voi vuokrata sängyn 4 hengen mökistä hostelin tapaan. Suihku ja vessa on tässä omassa mökissä, mutta muuten tää on vähän ankea. Sadekelikin, niin harmaalta näyttää kaikki. Mut lämmin suihku illalla ja aamulla sisältyy hintaan, joten ihan ok. Aamupalakin toki. Paikka on siis Geilo vandrerhjem (http://oenturist.no/vandrerhjem/) aka Öen turistsenter, keskellä ei-mitään. Lakanatkin oli pakko vuokrata, koska makuupussin käyttö on kielletty(!), joten nukutaan nyt sitten peiton alla oikein. Respan mukava ukko kysyi vielä, enkö haluaisi omaa mökkiä 100 kruunun lisähinnalla, mutta toistaiseksi olen täällä yksin. Kello on kohta 21 paikallista aikaa, joten olis ehkä menny se raha hukkaan...
Oslon hostelia pitää vielä kehua: tosi kiva henkilökunta, hintaan sisältyi kaikki: wi-fi, suihku, lakanat, kuntosali(!), mahtava aamupala ja olis ollu vielä tarjolla kappeli / hiljainen huonekin, jos olis semmosta kaivannu. Mullahan tulee tossa ajellessa pohdituks kaikenlaista muutenkin, joten en erityisesti halua viettää enempää aikaa omien ajatusteni kanssa tarkoituksella.
Tällä kertaa pysyin kartalla ja onnistuin jopa ajamaan sen reitin, minkä olin suunnitellutkin. Muistin jopa kääntyä sille rantatielle, joka mene Utöyan saaren edestä, kun E16 olisi mennyt ylempää tunnelista. Vuonna 2005 ajettiin siitä toiseen suuntaan, muistan, kun pohdittiin, että mennään pienempää tietä ulkona, että näkee maisemiakin.
Pysähdyin jo aika alkumatkasta syömään lounaaksi ja päivän ainoaksi lämpimäksi ruoaksi hampurilaisaterian Vikin Statoilin viereiseen ravintolaan. Ihan hyvää oli.
Käännyin E16:lta rv 7:lle eli entiselle Oslo - Bergen -päätielle. Se on mukavasti laakson pohjalla mutkitteleva tie. Sää suosi melkein koko matkan. Golin jälkeen alkoi tulla sadekuuroja, ja ajoinkin sateessa siihen asti, missä tie alkoi nousta pois laaksosta. Ennen sateen loppumista alkoi paistaa aurinko. Sopivasti kastuin juuri kun lämpötila alkoi laskea. Onneksi ehdin viimeisen 10 kilsan aikana vähän kuivua, ettei tarvinnut tuoda läpimärkiä ajokamppeita tänne mökkiin sisälle.
Matkan varrella pysähdyin tankkaamaan Hönefossiin Essolle, josta en millään saanut korttiautomaatista kuittia. Mutta ehdin katsoa lukemat tällä kertaa. Hönefossin jälkeen minut pysäytti Flåssa viisimetrinen karhupatsas. Siellä olisi ollut pohjoisen elukoille eläintarha, karhuja, hirviä, poroja yms. 175 NOK olis maksanut, mutta en jaksanut lähteä kiertämään rinteeseen mp-kamppeissa. Se olis menny tunnin päästä kiinnikin. Kai niitä on nähty.
Geilossa ei ole mitään tekemistä nyt, kun sataa vähän väliä. Täältä pääsisi junalla tekemään jonkin maisema-ajelun Myrdaliin ja Flåmiin, maksaisi aika paljon. Taidan vaan jatkaa matkaa. Tai jos huomenna sataa, voisin ehkä siinä tapauksessa harkita sittenkin. Vois tehdä hyvää olla välillä ajamatta. Kai noi irtotavarat jonnekin tänne vois jättää säilytykseen.
Ehkä menen kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja jatkan huomenna matkaa, koska tuntuu vähän kalliilta tää tässä paikassa yöpyminen.
Oslon hostelia pitää vielä kehua: tosi kiva henkilökunta, hintaan sisältyi kaikki: wi-fi, suihku, lakanat, kuntosali(!), mahtava aamupala ja olis ollu vielä tarjolla kappeli / hiljainen huonekin, jos olis semmosta kaivannu. Mullahan tulee tossa ajellessa pohdituks kaikenlaista muutenkin, joten en erityisesti halua viettää enempää aikaa omien ajatusteni kanssa tarkoituksella.
Tällä kertaa pysyin kartalla ja onnistuin jopa ajamaan sen reitin, minkä olin suunnitellutkin. Muistin jopa kääntyä sille rantatielle, joka mene Utöyan saaren edestä, kun E16 olisi mennyt ylempää tunnelista. Vuonna 2005 ajettiin siitä toiseen suuntaan, muistan, kun pohdittiin, että mennään pienempää tietä ulkona, että näkee maisemiakin.
Pysähdyin jo aika alkumatkasta syömään lounaaksi ja päivän ainoaksi lämpimäksi ruoaksi hampurilaisaterian Vikin Statoilin viereiseen ravintolaan. Ihan hyvää oli.
Käännyin E16:lta rv 7:lle eli entiselle Oslo - Bergen -päätielle. Se on mukavasti laakson pohjalla mutkitteleva tie. Sää suosi melkein koko matkan. Golin jälkeen alkoi tulla sadekuuroja, ja ajoinkin sateessa siihen asti, missä tie alkoi nousta pois laaksosta. Ennen sateen loppumista alkoi paistaa aurinko. Sopivasti kastuin juuri kun lämpötila alkoi laskea. Onneksi ehdin viimeisen 10 kilsan aikana vähän kuivua, ettei tarvinnut tuoda läpimärkiä ajokamppeita tänne mökkiin sisälle.
 |
| Mökin interiööri |
 |
| Ostin paikallisesta kauppakeskuksesta välipalaksi Skyriä, puoli litraa maitoa ja tämän suklaan, jonka sain vasta äsken syödyksi loppuun, oli aivan liian makeaa mun makuuni. Norjalaista, Nidar on muistaakseni Trondheimissa... |
Ehkä menen kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja jatkan huomenna matkaa, koska tuntuu vähän kalliilta tää tässä paikassa yöpyminen.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Paniikki, ahdistus ja tilanteen haltuunotto
Mopo alkoi toimia paremmin, kun sain kunnon bensaa. Ensin Statoililta 98:a ja sen jälkeen Shelliltä seuraavan tankillisen V-Poweria. Ei köhiny jälkimmäisellä kertaakaan. Tosin siinä vaiheessa tulin jo Norjan puolelle, joten ei tullu paljon yli 100km/h enää ajetuks. Mutta käynti kuulostikin paljon paremmalta. Se aiemmin mainitun pariskunnan mies tuumi siinä mc-puljun aukeamista odotellessa, että Jet myy vettä bensan seassa. Mekaanikko kävi koeajamassa ja käski jatkaa vaan matkaa, arveli, että joko huono bensa tai töhnää kaasuttimessa. Katotaan sitä sitten Suomessa myöhemmin, jos vielä temppuilee.
Tällä hetkellä hengaan Oslossa hostelin aulassa ja nautin ilmaisesta wlanista. Aivan loistava paikka tähän mennessä. Eikä oo paha hintakaan, saattaisin vaikka varata täältä paluumatkallakin paikan. Jos tuun tätä kautta. Löytäisinkin tänne jopa uudelleen.
Ei menny saapuminen ohi Oslon keskustan ihan nappiin nimittäin.
Päätin jostain ihmeen syystä posottaa suoraan E18:a enkä kääntyä tielle 22 niin kuin olin suunnitellut. Ei mennytkään metsään eikä Ring 3:lle kuten piti, vaan Centrumiin Ring 1:lle. Ja kaikkiin mahdollisiin tunneleihin ja kiemuroihin ja lopulta johonkin helkkarin mukulakivikadulle ja Filippiinien suurlähetystön eteen, kaikenmaailman hullujen skootteristien ja raitiovaunukiskojen sekaan. Lisäks nuo paikalliset ajavat tunneleissaan ja monikaistaisissa sadoissa ympyröissään aivan reikäpäisesti. Huh.
Sinne suurlähetystökadulle pääsin lopulta pysähtymään ja lukemaan karttaa. Päätin ajaa E18 takaisin Tukholmaan päin, jotta löytäisin sen Ring 3. Päästyäni tunneleista ulos ajoin ekalle huoltsille kysymään parempaa karttaa. Kivalla myyjätytöllä ei ollu mutta se näytti omasta puhelimestaan, että takas E18 centrum mutta heti oikealle tunneliin E6 Trondheim ja tunnelissa oikealle ylös Ring 3 Trondheim, kunnes kyltti oikealle Grefsen ja siitä olikin jo opasteet perille. Niin ylös ku tietä riitti. Mut selvisin. Piti kyl alkupaniikin ja tunnelihässäkän ja kuorman pyörittelyn (mukulakivillä ja ratikkakiskojen seassa) jälkeen hetki koota itseään. Onneks mulla on lehmän hermot. Ne oli tarpeen. Ei kiva olla täysin eksyksissä suurkaupungissa. Ainakaan norsunkokoiseksi pakatulla mp:llä. Painopiste oli liian ylhäällä, pitää järkätä kamat huomenna eri tavalla. Aivan liian kiikkerä kaupunkinopeuksiin.
Jospa ens yönä sais nukutuks vähän paremmin, kun viime yö oli ihan olematon. Siihen nähden tästä päivästä selviytymisestä annan itselleni arvosanaksi 10+. Eka jäätävä tuuli Kapellskäristä lähtiessä, nimenomaan ja sanan varsinaisessa merkityksessä jäätävä, sitten mopo sammuu 120 vauhdista motarille. Ei muuta ku pientareelle ihmettelemään. Mut se käynnisty heti uudestaan. Örebrossa rupes hyytymiset ärsyttämään ja jouduin puhumaan sekä ruotsia että englantia, mp-sanastoa ex tempore, että löysin huollon ja sain asian selväks. Siihen päälle Oslo-sekoilu. Olihan pitkä päivä. Päälle 600km ajoa. Selkä jumissa, niska jumissa, ranteet jumissa. Pieniä sateen ropsauksia tuli, mut enimmäkseen pysyin kuivana. Huomenna vähän lyhyempi ajopätkä. Muistaakseni...
Tällä hetkellä hengaan Oslossa hostelin aulassa ja nautin ilmaisesta wlanista. Aivan loistava paikka tähän mennessä. Eikä oo paha hintakaan, saattaisin vaikka varata täältä paluumatkallakin paikan. Jos tuun tätä kautta. Löytäisinkin tänne jopa uudelleen.
Ei menny saapuminen ohi Oslon keskustan ihan nappiin nimittäin.
Päätin jostain ihmeen syystä posottaa suoraan E18:a enkä kääntyä tielle 22 niin kuin olin suunnitellut. Ei mennytkään metsään eikä Ring 3:lle kuten piti, vaan Centrumiin Ring 1:lle. Ja kaikkiin mahdollisiin tunneleihin ja kiemuroihin ja lopulta johonkin helkkarin mukulakivikadulle ja Filippiinien suurlähetystön eteen, kaikenmaailman hullujen skootteristien ja raitiovaunukiskojen sekaan. Lisäks nuo paikalliset ajavat tunneleissaan ja monikaistaisissa sadoissa ympyröissään aivan reikäpäisesti. Huh.
Sinne suurlähetystökadulle pääsin lopulta pysähtymään ja lukemaan karttaa. Päätin ajaa E18 takaisin Tukholmaan päin, jotta löytäisin sen Ring 3. Päästyäni tunneleista ulos ajoin ekalle huoltsille kysymään parempaa karttaa. Kivalla myyjätytöllä ei ollu mutta se näytti omasta puhelimestaan, että takas E18 centrum mutta heti oikealle tunneliin E6 Trondheim ja tunnelissa oikealle ylös Ring 3 Trondheim, kunnes kyltti oikealle Grefsen ja siitä olikin jo opasteet perille. Niin ylös ku tietä riitti. Mut selvisin. Piti kyl alkupaniikin ja tunnelihässäkän ja kuorman pyörittelyn (mukulakivillä ja ratikkakiskojen seassa) jälkeen hetki koota itseään. Onneks mulla on lehmän hermot. Ne oli tarpeen. Ei kiva olla täysin eksyksissä suurkaupungissa. Ainakaan norsunkokoiseksi pakatulla mp:llä. Painopiste oli liian ylhäällä, pitää järkätä kamat huomenna eri tavalla. Aivan liian kiikkerä kaupunkinopeuksiin.
Jospa ens yönä sais nukutuks vähän paremmin, kun viime yö oli ihan olematon. Siihen nähden tästä päivästä selviytymisestä annan itselleni arvosanaksi 10+. Eka jäätävä tuuli Kapellskäristä lähtiessä, nimenomaan ja sanan varsinaisessa merkityksessä jäätävä, sitten mopo sammuu 120 vauhdista motarille. Ei muuta ku pientareelle ihmettelemään. Mut se käynnisty heti uudestaan. Örebrossa rupes hyytymiset ärsyttämään ja jouduin puhumaan sekä ruotsia että englantia, mp-sanastoa ex tempore, että löysin huollon ja sain asian selväks. Siihen päälle Oslo-sekoilu. Olihan pitkä päivä. Päälle 600km ajoa. Selkä jumissa, niska jumissa, ranteet jumissa. Pieniä sateen ropsauksia tuli, mut enimmäkseen pysyin kuivana. Huomenna vähän lyhyempi ajopätkä. Muistaakseni...
Reissu alkoi
Pieniä teknisiä ongelmia on ollut. Tällä hetkellä istun Örebron ATM MC -nimisen firman pihalla ja ootan että se aukeaa. Nyt tähän tuli pariskunta HD:lla ihmettelemään sitä, että just tiistaisin firma avaa vasta 12 aikaan. No, mä ehdin kirjoitella tätä tässä samalla.
Pyörässä on siis jotain vikaa. Hyytyy motarilla, mutta pienemmissä nopeuksissa, alle 100km/h toimii normaalisti. Katsotaan, osaisko noi auttaa. Ongelma alkoi sen jälkeen, Kun tankkasin Jetillä. Sitä ennen mopo kävi ihan hyvin. En tiedä, oliko bensassa jotain vikaa vai onko järjestelmässä roskaa, vai mikä.
Muuten on mennyt ihan hyvin. Laivassa en osannu nukkua, kun odotin liikaa herätystä aikaisin. Laivassa oli hyvät safkat ja se oli mukavan rauhallinen ja siisti.
En tiedä, miksi en saa kuvia puhelimesta siirtymään tänne. Tai siis ne siirtyy kyllä Skydriveen, mutta ei sieltä millään tänne. Jouduin kytkemään tekstin ennakoivan syötön ja virheiden korjaukset tästä pois, koska tää tekee muuten aivan hulluja lauseita. Jatkossa kirjoitusvirheet siis ihan omaan piikkiin.
En tiedä, miksi en saa kuvia puhelimesta siirtymään tänne. Tai siis ne siirtyy kyllä Skydriveen, mutta ei sieltä millään tänne. Jouduin kytkemään tekstin ennakoivan syötön ja virheiden korjaukset tästä pois, koska tää tekee muuten aivan hulluja lauseita. Jatkossa kirjoitusvirheet siis ihan omaan piikkiin.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Nyt se on lähdettävä
Laivaliput on ostettu. Meno ja paluu siis tiedetään, kaikki muu voi joustaa. Jännittää.
torstai 30. toukokuuta 2013
Tarkempia suunnitelmia
Suunnitelmissa olisi viettää yö hostelissa. Itse asiassa tilaamani teltta ei ole vielä saapunut (sillä on kestänyt 4 päivää siirtyä Raisiosta Turkuun, saa nähdä, ehtiikö se huomiseksi tänne...), joten katselen noita hostelleja muutenkin vähän enemmän. Tilasin kansainvälisen hostellikortin, jolla saa vähän alennusta. Mutta nuo 'dormroomit' ei ole kovin kalliita. Kuinkahan niissä pystyy nukkumaan? Laitan tähän linkkejä mahdollisista yöpaikoista suunnitellun reitin varrelta.
Ensimmäinen etappi ja yö (ti-ke)
Toinen ajopäivä ja yö (ke-to)
Kolmas pätkä ja yö (to-pe)
Neljäs reitti ja yö (pe-la)
Viides ajopäivä ja yö (la-su)
Kuudes pätkä ja yö (su-ma)
Nyt en jaksa suunnitella pidemmälle. Jatkan ehkä huomenna tästä.
Ensimmäinen etappi ja yö (ti-ke)
Toinen ajopäivä ja yö (ke-to)
Kolmas pätkä ja yö (to-pe)
Neljäs reitti ja yö (pe-la)
Viides ajopäivä ja yö (la-su)
Kuudes pätkä ja yö (su-ma)
Nyt en jaksa suunnitella pidemmälle. Jatkan ehkä huomenna tästä.
Valmisteluja
Olen kirjoittanut listan kaikesta tavarasta, mitä pitää ottaa mukaan. Tiivistän sen vielä tänne jossain vaiheessa. Kävin myös vaihdattamassa uskolliseen matkakumppaniini eturenkaan, se kun oli aika huonoksi päässyt tässä hiljaisempien ajovuosien aikana. Takarengas onkin melko uusi. Edessä on uudehkot jarrupalat ja -levy, jarrunestettä on, ketjut oli kuulemma ok. Eiköhän sillä uskalla lähteä.
Muita syitä olla uskaltamatta toki löytyy. Mutta ne pystyn vielä järkeilemään. Pieni matkakuume on jo päässyt valtaaman mielen. Laivalippujen varausta en ole vielä tehnyt, koska pari pientä yksityiskohtaa puuttuu vielä. Uskon silti, että pääsen lähtemään suunnitelman mukaisesti maanantaina.
Muita syitä olla uskaltamatta toki löytyy. Mutta ne pystyn vielä järkeilemään. Pieni matkakuume on jo päässyt valtaaman mielen. Laivalippujen varausta en ole vielä tehnyt, koska pari pientä yksityiskohtaa puuttuu vielä. Uskon silti, että pääsen lähtemään suunnitelman mukaisesti maanantaina.
tiistai 28. toukokuuta 2013
Hullusta ideasta suunnitelmaksi
Ensimmäinen versio reissusuunnitelmasta
Maanantai-iltana Kapellskär - Enköping 146 kmTiistaina Enköping - Oslo 463 km (leirintäalue ennen Osloa)
Keskiviikkona Oslo - Vöringsfoss 326 km
Torstaina Vöringsfoss - Bergen 169 km (Bergenin liepeille yöksi)
Perjantaina Bergen - Kyrping 187 km
Lauantaina Kyrping - Sandnes 229 km (Preikestolen -> Stavangerin lähelle yöksi)
Sunnuntaina Stavanger - Lysebotn 152 km (Kjerag = kävelyä 2*3,8km)
Maanantaina Lysebotn - Kristiansand 224 km
Tiistaina Kristiansand - Oslo 318 km (leirintäalue Oslon lähistöltä)
Keskiviikkona Oslo - Kapellskär 605 km (tai yö Enköpingissä, päivä Tukholmassa)
Laivapaikat pitäisi vielä varmistaa. Lähinnä, tarviiko varata paluumatka etukäteen. Takaisin olisi hyvä päästä. Mutta kyllä tuosta aika paljon tulee kilometrejä. Koko reissun alkuperäinen suunnitelma.
Miksi jättää hyvä suunnitelma toteuttamatta, vaikka tilanne muuttui? You know about the lemons... My way of making the famous lemonade.
Paperia varmuuden vuoksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)